Kisko hajoaa : Kurikkalaisen Kiskon tilan osittaminen 1890–1930-luvuilla
Honkaniemi, Atte (2018)
Honkaniemi, Atte
Lapin ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804285810
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804285810
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkasteltiin, miten kurikkalaisen Kiskon tilan maanjako eteni 1890–1930-luvuilla ja millaiseksi alueen tilarakenne muuttui tultaessa vuoteen 1937. Lisäksi tutkittiin, mitä maanjakotoimituksia Kiskon alueella käytiin, miten tilojen määrä muuttui ja kuinka suuria tilat olivat. Edelleen selvitettiin, olivatko tilojen osituttajat tilattomia vai tilallisia. Tutkielmassa käsiteltiin myös, mitkä vaikuttivat olleen syitä tilan hankkimiseen ja osittamiseen.
Tutkielman lähteistö perustui keskeisesti maanmittareiden ositustoimituksista laatimiin toimitusasiakirjoihin ja -karttoihin. Niiden pohjalta tutkimuskysymyksiä käsiteltiin sekä määrällisen että laadullisen menetelmän avulla. Aiheen käsittelemiseksi tutkielmassa laadittiin tilastoja etupäässä poimimalla tarvittavat luvut toimitusasiakirjoista.
Kiskon tilan osittaminen lähti liikkeelle yhtäältä isonjaon täydennyksen tultua valmiiksi vuonna 1892 ja toisaalta osittamista helpottaneen maanjakolainsäädännön uudistuksen myötä vuonna 1895. Seuraavalla vuosikymmenellä valmistui Kiskon halkominen, jolloin kukin aiemman tilanosan omistaja pääsi myymään palstatiloja ja määräaloja halkomisessa itsenäistyneestä tilastaan.
Torpparien, mäkitupalaisten ja muun tilattoman väestön hankkimien tilojen osittaminen oli vilkasta 1900–1920-luvuilla, jolloin muodostettiin runsaasti palstatiloja. Myös tilallisten perilliset tahtoivat päästä maanomistajiksi, mikä näkyi tilojen halkomisina ja lohkomisina. Tiloja hankittiin ja ositettiin myös lisämaiksi ja liiketoiminnallisista syistä. Lisäksi rautatien rakentaminen johti pakkolunastusalueiden muodostamiseen.
Vanha Kiskon tila ositettiin vuoteen 1937 mennessä 69 tilaksi. Tilakoko pieneni lopulta niin, että keskimääräinen pinta-ala oli hieman yli seitsemän hehtaaria. Yli puolet Kiskon alueen tiloista oli alle 3,5-hehtaarisia.
Uusia tiloja muodostettiin joka puolelle vanhaa Kiskoa, etenkin Kauhajoentien varteen ja sen ympäristöön sekä Häjynluomankylään. Tienvarren läheltä tiloja osittivat muiden muassa ajokaluteollisuuden parissa työskentelevät. Metsäiset ja soiset latvamaat jaettiin pitkiksi kaitaleiksi eteläpohjalaiseen tapaan.
Liberalisoitunut maanjakolainsäädäntö, halu päästä omistamaan maata, yhteiskunnallinen modernisoituminen ja tilattoman väestön paremmat taloudelliset mahdollisuudet loivat edellytykset, joiden varassa Kiskon osittaminen tapahtui.
Tutkielman lähteistö perustui keskeisesti maanmittareiden ositustoimituksista laatimiin toimitusasiakirjoihin ja -karttoihin. Niiden pohjalta tutkimuskysymyksiä käsiteltiin sekä määrällisen että laadullisen menetelmän avulla. Aiheen käsittelemiseksi tutkielmassa laadittiin tilastoja etupäässä poimimalla tarvittavat luvut toimitusasiakirjoista.
Kiskon tilan osittaminen lähti liikkeelle yhtäältä isonjaon täydennyksen tultua valmiiksi vuonna 1892 ja toisaalta osittamista helpottaneen maanjakolainsäädännön uudistuksen myötä vuonna 1895. Seuraavalla vuosikymmenellä valmistui Kiskon halkominen, jolloin kukin aiemman tilanosan omistaja pääsi myymään palstatiloja ja määräaloja halkomisessa itsenäistyneestä tilastaan.
Torpparien, mäkitupalaisten ja muun tilattoman väestön hankkimien tilojen osittaminen oli vilkasta 1900–1920-luvuilla, jolloin muodostettiin runsaasti palstatiloja. Myös tilallisten perilliset tahtoivat päästä maanomistajiksi, mikä näkyi tilojen halkomisina ja lohkomisina. Tiloja hankittiin ja ositettiin myös lisämaiksi ja liiketoiminnallisista syistä. Lisäksi rautatien rakentaminen johti pakkolunastusalueiden muodostamiseen.
Vanha Kiskon tila ositettiin vuoteen 1937 mennessä 69 tilaksi. Tilakoko pieneni lopulta niin, että keskimääräinen pinta-ala oli hieman yli seitsemän hehtaaria. Yli puolet Kiskon alueen tiloista oli alle 3,5-hehtaarisia.
Uusia tiloja muodostettiin joka puolelle vanhaa Kiskoa, etenkin Kauhajoentien varteen ja sen ympäristöön sekä Häjynluomankylään. Tienvarren läheltä tiloja osittivat muiden muassa ajokaluteollisuuden parissa työskentelevät. Metsäiset ja soiset latvamaat jaettiin pitkiksi kaitaleiksi eteläpohjalaiseen tapaan.
Liberalisoitunut maanjakolainsäädäntö, halu päästä omistamaan maata, yhteiskunnallinen modernisoituminen ja tilattoman väestön paremmat taloudelliset mahdollisuudet loivat edellytykset, joiden varassa Kiskon osittaminen tapahtui.