Huilisti osana Pähkinänsärkijä-balettia
Ustinov, Henna (2018)
Ustinov, Henna
Savonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805026162
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805026162
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä perehdytään Pjotr Tšaikovskin Pähkinänsärkijä-baletin (The Nutcracker suite 71a) sisältämiin tansseihin. Työn tarkoituksena on tuoda esille Tšaikovskin tuotannosta yksi merkittävä teos ja tarkastella sitä sekä huilistin että tanssijan näkökulmasta. Millaisesta materiaalista huilustemma koostuu ja millä tavoin partituurin musiikillista materiaalia kannattaa lähestyä? Entä mitä tanssijat tekevät samaan aikaan lavalla, kun orkesteri soittaa? Työ sisältää huilun orkesteripaikkojen tarkempaa analysointia, harjoitusohjeita sekä lavatapahtumien kuvausta suhteessa musiikilliseen materiaaliin.
Aihe valittiin monialaisen kiinnostuksen ja osaamisen pohjalta. Työllä pyritään antamaan soittajille uusia näkökulmia lähestyä tanssiteoksen nuottimateriaalia. Materiaali on kerätty erilaisista huilunsoiton tekniikkavihkoista, videomateriaaleista sekä Pähkinänsärkijän partituurista. Lisäksi työn taustalla on tekijän omia kokemuksia, joita on tuotu lähdemateriaalin tueksi.
Pähkinänsärkijä-partituurin tarkastelu tuo esiin teoria-, sävellaji- sekä asteikkotaitojen merkityksen orkesterimuusikon työssä. Lisäksi soittajalta edellytetään soittimen monipuolista hallintaa, mihin kuuluu muun muassa: hengitys, luonnollinen soittoasento, artikulaatio, rytmin käsittely, sormitekniikka sekä intonaation hallinta.
Aihe valittiin monialaisen kiinnostuksen ja osaamisen pohjalta. Työllä pyritään antamaan soittajille uusia näkökulmia lähestyä tanssiteoksen nuottimateriaalia. Materiaali on kerätty erilaisista huilunsoiton tekniikkavihkoista, videomateriaaleista sekä Pähkinänsärkijän partituurista. Lisäksi työn taustalla on tekijän omia kokemuksia, joita on tuotu lähdemateriaalin tueksi.
Pähkinänsärkijä-partituurin tarkastelu tuo esiin teoria-, sävellaji- sekä asteikkotaitojen merkityksen orkesterimuusikon työssä. Lisäksi soittajalta edellytetään soittimen monipuolista hallintaa, mihin kuuluu muun muassa: hengitys, luonnollinen soittoasento, artikulaatio, rytmin käsittely, sormitekniikka sekä intonaation hallinta.