Kun elämä pysähtyi : Kokemuksia akuutista kriisiavusta
Seppälä, Hanna; Peltonen, Sanna (2018)
Seppälä, Hanna
Peltonen, Sanna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804285837
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201804285837
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Peltonen, Sanna & Seppälä, Hanna. Kun elämä pysähtyi - Kokemuksia akuutista kriisiavusta. Kevät 2018. 48 s., 2 liitettä. Diakonia ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa akuutin kriisiavun kokemuksia alaikäisen lapsensa äkillisesti menettäneiltä vanhemmilta. Tavoitteena oli saada vastaukset tutkimuskysymyksiin, joissa haluttiin selvittää kokemuksia akuutin kriisiavun saatavuudesta ja sisällöstä. Opinnäytetyöllä haluttiin myös lisätä tietoutta akuutista kriisityöstä ja tuoda esille arkaluontoinen aihe, josta usein vaietaan. Yhteistyökumppanina toimi KÄPY – lapsikuolemaperheet ry, joka on vertaisjärjestö lapsensa menettäneille vanhemmille ja heidän perheilleen.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto kerättiin alaikäisen lapsensa äkillisesti menettäneiltä vanhemmilta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta. Kysely sisälsi sekä monivalintakysymyksiä, että avoimia kysymyksiä. Vastauksia saatiin kymmenen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja teoriapohjaa rakennettiin aineistosta esiin tulleiden teemojen avulla. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin traumaattista kriisiä, akuuttia kriisityötä, lapsen kuolemaa ja lapsensa menettäneen kohtaamista.
Tutkimuksesta selvisi, että kahdeksalle kymmenestä vastaajasta oli tarjottu akuuttia kriisiapua ja kaksi vastaajaa oli hakenut apua itse. Vastaajat, jotka olivat hakeneet apua itse, eivät kokeneet hyötyvänsä saadusta avusta. Tutkimuksen mukaan akuutin kriisiavun saatavuus on hyvää, mutta työntekijöiden ammattitaitoisessa kohtaamisessa on kehitettävää. Tuloksissa korostui kohtaamisen merkitys, ja se miten kokemus kohtaamisesta vaikutti kokemukseen akuutista kriisiavusta. Vastaajat kokivat positiivisiksi kohtaamisiksi sellaiset, joissa työntekijät ovat osoittaneet empatiaa ja lempeyttä. Tuloksista voi päätellä, että tietoutta akuutista kriisityöstä tulisi lisätä ja työntekijöiden koulutuksia ja työvälineitä kehittää, jotta sisällöllisesti hyvää ja oikea-aikaisesti tarjottavaa kriisiapua olisi saatavilla sitä tarvitseville.
Asiasanat: Akuutti kriisiapu, kohtaaminen, kriisityö, lapsen menetys, traumaattinen kriisi
Peltonen, Sanna & Seppälä, Hanna. Kun elämä pysähtyi - Kokemuksia akuutista kriisiavusta. Kevät 2018. 48 s., 2 liitettä. Diakonia ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa akuutin kriisiavun kokemuksia alaikäisen lapsensa äkillisesti menettäneiltä vanhemmilta. Tavoitteena oli saada vastaukset tutkimuskysymyksiin, joissa haluttiin selvittää kokemuksia akuutin kriisiavun saatavuudesta ja sisällöstä. Opinnäytetyöllä haluttiin myös lisätä tietoutta akuutista kriisityöstä ja tuoda esille arkaluontoinen aihe, josta usein vaietaan. Yhteistyökumppanina toimi KÄPY – lapsikuolemaperheet ry, joka on vertaisjärjestö lapsensa menettäneille vanhemmille ja heidän perheilleen.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto kerättiin alaikäisen lapsensa äkillisesti menettäneiltä vanhemmilta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta. Kysely sisälsi sekä monivalintakysymyksiä, että avoimia kysymyksiä. Vastauksia saatiin kymmenen. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä ja teoriapohjaa rakennettiin aineistosta esiin tulleiden teemojen avulla. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin traumaattista kriisiä, akuuttia kriisityötä, lapsen kuolemaa ja lapsensa menettäneen kohtaamista.
Tutkimuksesta selvisi, että kahdeksalle kymmenestä vastaajasta oli tarjottu akuuttia kriisiapua ja kaksi vastaajaa oli hakenut apua itse. Vastaajat, jotka olivat hakeneet apua itse, eivät kokeneet hyötyvänsä saadusta avusta. Tutkimuksen mukaan akuutin kriisiavun saatavuus on hyvää, mutta työntekijöiden ammattitaitoisessa kohtaamisessa on kehitettävää. Tuloksissa korostui kohtaamisen merkitys, ja se miten kokemus kohtaamisesta vaikutti kokemukseen akuutista kriisiavusta. Vastaajat kokivat positiivisiksi kohtaamisiksi sellaiset, joissa työntekijät ovat osoittaneet empatiaa ja lempeyttä. Tuloksista voi päätellä, että tietoutta akuutista kriisityöstä tulisi lisätä ja työntekijöiden koulutuksia ja työvälineitä kehittää, jotta sisällöllisesti hyvää ja oikea-aikaisesti tarjottavaa kriisiapua olisi saatavilla sitä tarvitseville.
Asiasanat: Akuutti kriisiapu, kohtaaminen, kriisityö, lapsen menetys, traumaattinen kriisi