Pesäpalloilijan fysiikkaharjoittelu alle 16-vuotiaana : Taustan vaikutus tuloksiin Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian ensimmäisen vuosikurssin pesäpalloilijoilla
Jurvakainen, Arttu (2018)
Jurvakainen, Arttu
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805158199
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805158199
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian pesäpalloilijoiden fyysistä ominaisuusharjoitteluhistoriaa ennen lukioikää ja tutkia tämän harjoitustaustan vaikutuksia heidän testituloksiinsa. Työn toimeksiantajana toimi Vuokatti-Ruka Urheiluakatemia. Työtä varten toteutettiin kysely VRUA:n Sotkamon lukiossa opiskeleville pesäpalloilijoille.
Tutkimusongelmat olivat ensiksi kartoittaa millaisesta fysiikkaharjoittelutaustasta VRUA:n pesäpalloilijat tulevat. Tätä selvitystä voidaan käyttää toimeksiantajan valmennuksen suunnittelun ja kehittämisen tukena. Toinen tutkimusongelma oli tutkia urheilijoiden harjoittelutaustan ja heidän ominaisuustestiensä tulosten yhteyksiä: työn tavoite oli hankkia tietoa siitä, vaikuttaako ennen lukioikää tehtävä ominaisuusharjoittelu merkittävästi suoritustasoa parantavasti ja koituuko siitä kielteisiä lieveilmiöitä, kuten lisääntynyttä riskiä erilaisille loukkaantumisille. Kyselyyn vastasi 43 urheiluakatemiassa opiskelevaa pesäpalloilijaa. Tulosten perusteella urheiluakatemialaisten ominaisuusharjoittelutausta on hyvin kirjavaa. Osa on tehnyt tavoitteellista ominaisuusharjoittelua useita vuosia, kun taas osa aloittaa tällaisen harjoittelun vasta lukioiässä. Tulosten perusteella ominaisuusharjoittelun aloittaminen olisi edullista viimeistään noin 15-16 vuotiaana. Tulokset näyttäisivät myös, että aiemmin aloitettu harjoittelu on olennaisempaa nopeus- ja taito-, kuin voimaominaisuuksien kannalta. Tulosten perusteella nuorena aloitetusta voima- tai nopeusharjoittelusta ei näyttäisi olevan varsinaista haittaa.
Jatkotutkimuksissa voitaisiin selvittää tarkemmin nuorena tehdyn ominaisuusharjoittelun vaikutuksia pesäpallon lajispesifeihin tehokkuusmittareihin, kuten heitto- ja lyöntivoimiin. Näin voitaisiin paremmin tarkastella sitä, saavutetaanko nuorena tehdyllä ominaisuusharjoittelulla kilpailuetua nuoruusvuosina tai myöhemmin uralla.
Tutkimusongelmat olivat ensiksi kartoittaa millaisesta fysiikkaharjoittelutaustasta VRUA:n pesäpalloilijat tulevat. Tätä selvitystä voidaan käyttää toimeksiantajan valmennuksen suunnittelun ja kehittämisen tukena. Toinen tutkimusongelma oli tutkia urheilijoiden harjoittelutaustan ja heidän ominaisuustestiensä tulosten yhteyksiä: työn tavoite oli hankkia tietoa siitä, vaikuttaako ennen lukioikää tehtävä ominaisuusharjoittelu merkittävästi suoritustasoa parantavasti ja koituuko siitä kielteisiä lieveilmiöitä, kuten lisääntynyttä riskiä erilaisille loukkaantumisille. Kyselyyn vastasi 43 urheiluakatemiassa opiskelevaa pesäpalloilijaa. Tulosten perusteella urheiluakatemialaisten ominaisuusharjoittelutausta on hyvin kirjavaa. Osa on tehnyt tavoitteellista ominaisuusharjoittelua useita vuosia, kun taas osa aloittaa tällaisen harjoittelun vasta lukioiässä. Tulosten perusteella ominaisuusharjoittelun aloittaminen olisi edullista viimeistään noin 15-16 vuotiaana. Tulokset näyttäisivät myös, että aiemmin aloitettu harjoittelu on olennaisempaa nopeus- ja taito-, kuin voimaominaisuuksien kannalta. Tulosten perusteella nuorena aloitetusta voima- tai nopeusharjoittelusta ei näyttäisi olevan varsinaista haittaa.
Jatkotutkimuksissa voitaisiin selvittää tarkemmin nuorena tehdyn ominaisuusharjoittelun vaikutuksia pesäpallon lajispesifeihin tehokkuusmittareihin, kuten heitto- ja lyöntivoimiin. Näin voitaisiin paremmin tarkastella sitä, saavutetaanko nuorena tehdyllä ominaisuusharjoittelulla kilpailuetua nuoruusvuosina tai myöhemmin uralla.