" Ei ole omaa elämää" : Kyselytutkimus Espoon omaishoitajille
Nyholm, Telma (2018)
Nyholm, Telma
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805127782
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805127782
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Espoon omaishoitajille tehdyn kyselyn perusteella omaishoitajien tilanne ja kehittämisehdotukset omassa työssään omaishoitajana vuonna 2017. Kyselyn suunnittelu ja toteutus oli tehty yhteistyössä Espoon kaupungin seniorineuvonnan ja palve-luohjauksen (Nestorin) ja Kantar TNS:n kanssa. Kysely toteutettiin postikyselynä lähettämällä lomakkeet kaikille yli 50-vuotiaille omaishoitajille sekä suomen-, että ruotsinkielisenä, N=587.
Opinnäytetyön viitekehys koostuu omaishoitajan toimintakyvystä, jaksamisesta ja toimimisesta omaishoitajana. Omaishoito on edullisempaa kunnalle kuin laitoshoito, ja se on inhimillisempää ja ihmisarvoisempaa, koska se pystytään toteuttamaan yksilöllisesti. Iäkkäistä suurin osa toivoo saavansa asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Omaishoitajuutta tarkastellaan vuorovaikutuksellisena suhteena, jossa hoivan antaja ja kohde kohtaavat, yhteiskunnallisena ilmiönä, jolloin puhutaan omaishoivasta, kun taas informaali hoiva on päivittäisen avun antamista tavoitteellisesti usein epävirallisena omaishoitajana. Omaishoitajan voimavarat, koettu koherenssin tunne, resilienssi ja perheen, sekä yhteiskunnan apu liittyneenä vastuuntuntoon, kunnioitukseen ja huolenpitoon tuovat myönteisen näkemyksen omaishoitajuudesta, joka ilmenee koettuna terveytenä, hyvinvointina ja kasvuna.
Kaikki kyselyyn vastanneet olivat toimineet omaishoitajana. Omaishoitajana toimimisessa kaikkein haasteellisinta oli työn sitovuus, psyykkinen ja fyysinen raskaus. Vastaajista 100 omaishoitajaa 247:stä ei ollut käyttänyt lakisääteisiä vapaitaan ollenkaan. Vapaiden pitämättömyys liittyi omaishoidettavan haluttomuuteen lähteä lyhytaikaishoitoon, toisaalta kokemukset hoivakodista olivat huonoja, eikä vaihtoehtoja juuri ollut. Tiedottaminen, terveys- ja hyvinvointitarkastukset, ohjaus ja neuvonta, sekä tuki ja vaihtoehdot vapaiden järjestämiseen olivat kehitettäviä asioita.
Kyselyn tulosten pohjalta perhehoito omaishoidettaville olisi yksi mahdollisuus saada vapaiden aikaista hoitoa. Perhehoitoon soveltuvia omaishoidettavia voivat olla sellaiset henkilöt, jotka eivät vielä tarvitse ympärivuorokautista hoivaa. Myös osavuorokautisuus voisi perhehoidossa olla mahdollista. Päivätoiminta lyhyempänä aikana, ja myöhemmin iltapäivällä voisi auttaa omaishoitajaa silloin, kun vuorokausirytmi on erilainen. Sijaishoidon toteutus palvelusetelillä tai palveluseteli hoivakotiin omaishoidon jaksolle itse valitulle paikalle helpottaisi valintoja nykyisten sijaan. Hyvinvointi- ja terveystarkastusten tekeminen omaishoitajille antaa lisää tietoa ja ohjausta palveluista ja kuntoutukseen hakeutumisesta ja tukee heitä tehtävässään.
Ohjaus ja neuvonta, ja tuen saanti äkillisissä tilanteissa vaatii riittävän henkilökunnan vastaamaan omaishoitajien tarpeisiin. Puhelinneuvonta helpommin saavutettavaksi, vertaistukiryhmät erilaisine mahdollisuuksineen, sekä kolmannen sektorin tuki tuovat tukiverkostoa omaishoitajan ympärille jaksamisen avuksi.
Opinnäytetyön viitekehys koostuu omaishoitajan toimintakyvystä, jaksamisesta ja toimimisesta omaishoitajana. Omaishoito on edullisempaa kunnalle kuin laitoshoito, ja se on inhimillisempää ja ihmisarvoisempaa, koska se pystytään toteuttamaan yksilöllisesti. Iäkkäistä suurin osa toivoo saavansa asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Omaishoitajuutta tarkastellaan vuorovaikutuksellisena suhteena, jossa hoivan antaja ja kohde kohtaavat, yhteiskunnallisena ilmiönä, jolloin puhutaan omaishoivasta, kun taas informaali hoiva on päivittäisen avun antamista tavoitteellisesti usein epävirallisena omaishoitajana. Omaishoitajan voimavarat, koettu koherenssin tunne, resilienssi ja perheen, sekä yhteiskunnan apu liittyneenä vastuuntuntoon, kunnioitukseen ja huolenpitoon tuovat myönteisen näkemyksen omaishoitajuudesta, joka ilmenee koettuna terveytenä, hyvinvointina ja kasvuna.
Kaikki kyselyyn vastanneet olivat toimineet omaishoitajana. Omaishoitajana toimimisessa kaikkein haasteellisinta oli työn sitovuus, psyykkinen ja fyysinen raskaus. Vastaajista 100 omaishoitajaa 247:stä ei ollut käyttänyt lakisääteisiä vapaitaan ollenkaan. Vapaiden pitämättömyys liittyi omaishoidettavan haluttomuuteen lähteä lyhytaikaishoitoon, toisaalta kokemukset hoivakodista olivat huonoja, eikä vaihtoehtoja juuri ollut. Tiedottaminen, terveys- ja hyvinvointitarkastukset, ohjaus ja neuvonta, sekä tuki ja vaihtoehdot vapaiden järjestämiseen olivat kehitettäviä asioita.
Kyselyn tulosten pohjalta perhehoito omaishoidettaville olisi yksi mahdollisuus saada vapaiden aikaista hoitoa. Perhehoitoon soveltuvia omaishoidettavia voivat olla sellaiset henkilöt, jotka eivät vielä tarvitse ympärivuorokautista hoivaa. Myös osavuorokautisuus voisi perhehoidossa olla mahdollista. Päivätoiminta lyhyempänä aikana, ja myöhemmin iltapäivällä voisi auttaa omaishoitajaa silloin, kun vuorokausirytmi on erilainen. Sijaishoidon toteutus palvelusetelillä tai palveluseteli hoivakotiin omaishoidon jaksolle itse valitulle paikalle helpottaisi valintoja nykyisten sijaan. Hyvinvointi- ja terveystarkastusten tekeminen omaishoitajille antaa lisää tietoa ja ohjausta palveluista ja kuntoutukseen hakeutumisesta ja tukee heitä tehtävässään.
Ohjaus ja neuvonta, ja tuen saanti äkillisissä tilanteissa vaatii riittävän henkilökunnan vastaamaan omaishoitajien tarpeisiin. Puhelinneuvonta helpommin saavutettavaksi, vertaistukiryhmät erilaisine mahdollisuuksineen, sekä kolmannen sektorin tuki tuovat tukiverkostoa omaishoitajan ympärille jaksamisen avuksi.