Lasten ja nuorten aggression hallintaan liittyvät käytänteet ja toimintatavat : AVEKKI-kouluttajamateriaalin kehittämistyö
Kainulainen, Hanna-Mari (2018)
Kainulainen, Hanna-Mari
Savonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805219328
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805219328
Tiivistelmä
Ärtymys ja aggression tunne kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Se on tärkeä osa normaalia lapsen ja nuoren kasvua sekä tunne-elämän kehitystä. Aggressio on yhteinen nimittäjä monille tunteille, kuten katumukselle tai kaunalle. On kuitenkin tärkeää havaita sen olevan vain tunne eikä teko. Hallitsematon aggressio voi johtaa väkivaltaiseen käytökseen, erityisesti lapsilla ja nuorilla, joilla ei ole työkaluja käsitellä tai hallita omaa aggressiotaan. Jos työkaluja aggressionhallintaan ei ole, väkivallasta voi kehittyä toimintamalli, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia yksilön aikuisuuteen. Lasten ja nuorten kanssa esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, laitosolosuhteissa tai sairaalan osastoilla työskentelevien olisi hyvä omata keinoja aggression hallintaan ja näin väkivaltaisen käytöksen ennaltaehkäisyyn.
Työn toimeksiantaja oli Savonia-ammattikorkeakoulun AVEKKI-osaamiskeskus. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa AVEKKI-osaamiskeskuksen kouluttajille tarjottavaa lisämateriaalia, jota kouluttaja voi hyödyntää syventäessään osaamistaan lasten ja nuorten kanssa työskentelevien koulutuksia varten. Opinnäytetyössä kartoitettiin niin Suomessa kuin kansainvälisesti käytettäviä, erityisesti lapsille ja nuorille suunnattuja, aggression- ja vihanhallintamenetelmiä sekä väkivallattomaan vuorovaikutukseen keskittyviä sosiaalisten ongelmatilanteiden ratkaisutapoja. Tutkitut mallit valittiin alan tieteellisesti vertaisarvioitujen artikkeleiden, alan oppikirjojen ja aiheesta kirjoitettujen kirjojen pohjalta. Mallit ja menetelmät koottiin yhteen, strukturoimalla tuotos olemassa olevan AVEKKI-kouluttajan käsikirjan mukaisesti. Opinnäytetyön tuotokseen sisällytettiin ennaltaehkäiseviä aggressionhallintamenetelmiä, vuorovaikutusmenetelmiä, kiinnipitomenetelmä sekä tapojen selvittää tapahtuneita konflikteja jälkikäteen.
Työssä havaittiin, että lapsille ja nuorille suunnattuja aggressionhallinta- ja vuorovaikutusmalleja on kehitetty useita, ja suurin osa niistä on muokattu aikuisten hallinta- ja vuorovaikutusmenetelmien perusteella. Suurin osa malleista eroaa käytännöiltään huomattavasti, mutta perustuvat laajalti samaan ajatukseen: lapsi ja nuori on vielä kehityksensä osalta vaillinainen, ja moni ongelmista kumpuaa vaikeuksista käsitellä ja ratkaista sosiaalisia konflikteja. Suurin osa malleista perustuu lapsen/nuoren ja aikuisen yhteistyöhön perustuvaan toimintatapaan, jossa aikuinen puhuttelee aggressiivisesti käyttäytyvää henkilöä rauhallisesti ja pyrkii saamaan hänet kysellen selvittämään, mikä asia hänet suututti, ja kuinka asia voitaisiin yhdessä ratkaista. Tilanteisiin, joissa lapsen puhumalla rauhoittaminen ei riitä, voidaan käyttää minimaalisesti kajoavia keinoja, joiden tavoitteena on estää riehuvaa lasta tai nuorta vahingoittamasta itseään tai muita. Kajoavat keinot ovat joskus välttämättömiä ja tehokkaita, mutta niiden käyttöä tulisi harkita tarkkaan, jos tilanne on mahdollista selvittää siten, että lapselle tai nuorelle jää tilanteesta positiivinen oppimiskokemus ongelmanratkaisun muodossa.
Työn tuotos koottiin AVEKKI-kouluttajan käsikirjan lisämateriaaliksi, ja jatkoa ajatellen olisi mielenkiintoista keskittyä AVEKKI-kolututtajien kanssa yhteen tai muutamaan tuotoksessa esitellyistä menetelmistä, ja tutkia menetelmien käytännön toteutusta esimerkiksi KYS:n lastenpsykiatrisessa yksikössä tai lastenkodissa.
Työn toimeksiantaja oli Savonia-ammattikorkeakoulun AVEKKI-osaamiskeskus. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa AVEKKI-osaamiskeskuksen kouluttajille tarjottavaa lisämateriaalia, jota kouluttaja voi hyödyntää syventäessään osaamistaan lasten ja nuorten kanssa työskentelevien koulutuksia varten. Opinnäytetyössä kartoitettiin niin Suomessa kuin kansainvälisesti käytettäviä, erityisesti lapsille ja nuorille suunnattuja, aggression- ja vihanhallintamenetelmiä sekä väkivallattomaan vuorovaikutukseen keskittyviä sosiaalisten ongelmatilanteiden ratkaisutapoja. Tutkitut mallit valittiin alan tieteellisesti vertaisarvioitujen artikkeleiden, alan oppikirjojen ja aiheesta kirjoitettujen kirjojen pohjalta. Mallit ja menetelmät koottiin yhteen, strukturoimalla tuotos olemassa olevan AVEKKI-kouluttajan käsikirjan mukaisesti. Opinnäytetyön tuotokseen sisällytettiin ennaltaehkäiseviä aggressionhallintamenetelmiä, vuorovaikutusmenetelmiä, kiinnipitomenetelmä sekä tapojen selvittää tapahtuneita konflikteja jälkikäteen.
Työssä havaittiin, että lapsille ja nuorille suunnattuja aggressionhallinta- ja vuorovaikutusmalleja on kehitetty useita, ja suurin osa niistä on muokattu aikuisten hallinta- ja vuorovaikutusmenetelmien perusteella. Suurin osa malleista eroaa käytännöiltään huomattavasti, mutta perustuvat laajalti samaan ajatukseen: lapsi ja nuori on vielä kehityksensä osalta vaillinainen, ja moni ongelmista kumpuaa vaikeuksista käsitellä ja ratkaista sosiaalisia konflikteja. Suurin osa malleista perustuu lapsen/nuoren ja aikuisen yhteistyöhön perustuvaan toimintatapaan, jossa aikuinen puhuttelee aggressiivisesti käyttäytyvää henkilöä rauhallisesti ja pyrkii saamaan hänet kysellen selvittämään, mikä asia hänet suututti, ja kuinka asia voitaisiin yhdessä ratkaista. Tilanteisiin, joissa lapsen puhumalla rauhoittaminen ei riitä, voidaan käyttää minimaalisesti kajoavia keinoja, joiden tavoitteena on estää riehuvaa lasta tai nuorta vahingoittamasta itseään tai muita. Kajoavat keinot ovat joskus välttämättömiä ja tehokkaita, mutta niiden käyttöä tulisi harkita tarkkaan, jos tilanne on mahdollista selvittää siten, että lapselle tai nuorelle jää tilanteesta positiivinen oppimiskokemus ongelmanratkaisun muodossa.
Työn tuotos koottiin AVEKKI-kouluttajan käsikirjan lisämateriaaliksi, ja jatkoa ajatellen olisi mielenkiintoista keskittyä AVEKKI-kolututtajien kanssa yhteen tai muutamaan tuotoksessa esitellyistä menetelmistä, ja tutkia menetelmien käytännön toteutusta esimerkiksi KYS:n lastenpsykiatrisessa yksikössä tai lastenkodissa.