Kaukolämmön hiilijalanjälki
Hieta, Antti (2010)
Hieta, Antti
Hämeen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005209959
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005209959
Tiivistelmä
Hiilijalanjälki on entistä enemmän nyky-yhteiskunnassa käytetty termi, jolla kuvataan jonkin tuotteen tai palvelun ilmastolle aiheuttamaa kuormitusta. Yritykselle on tärkeää tietää oman tuotteensa ilmastokuormituksen suuruus ja mahdolliset vähennyskohteet. Tämän työn aihe on laadittu ja rajattu yhdessä Vattenfall Lämmön asiakas- ja ympäristöosaajien kanssa, jotta työn tulokset olisivat yrityksen hyödynnettävissä.
Työn päätavoitteena oli tunnistaa kaukolämmön elinkaaren eri vaiheissa syntyvät päästöt ilmaan ja laskea Vattenfall Lämmön omistamien viiden kaukolämpöverkon hiilijalanjälki. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää yrityksen ilmastokuormituksen vähentämisessä sekä asiakkaiden tiedon lisäämisessä omien lämmitysratkaisujensa ilmastokuormituksesta.
Työn suorittamiseen käytettiin Greenhouse Gas Protocol Initiativen laatimaa standardia, jonka avulla suoritettiin työn rajaus, inventaarion laadinta, tulosten kirjaaminen ja analysointi. Apuna oli myös ISO 14040 -standardi, joka käsittelee elinkaariarvioinnin periaatteita ja pääpiirteitä. Työn aineisto kerättiin prosessikohtaisesti eri lähteistä.
Merkittävin osa kaukolämmön hiilijalanjälkeä on tuotannon polttoaineiden poltosta syntyvät kasvihuonekaasut. Lisäksi päästöjä syntyy biopolttoaineiden valmistuksesta ja varastoinnista, kuljetuksista, maakaasun siirrosta, tuotantoautojen ajosta, sähkönkulutuksesta ja hallinnosta. Merkittävä epävarmuustekijä laskennoissa on varastoitujen biopolttoainekasojen anaerobisesta käymisestä syntyvät kasvihuonekaasut. Kaukolämmön ilmasto-muutosvaikutusta pystytään helpoimmin pienentämään käyttämällä enemmän biopolttoaineita. Samalla tulee kuitenkin kiinnittää huomiota biopolttoaineen varastointiin, jotta se ei lisää hiilijalanjälkeä. Myös verkostohäviötä pienentämällä saadaan myydyn lämmön hiilikuormaa pienemmäksi. Hallinnon osalta tulee kiinnittää huomiota energiatehokkuuteen ja lentomatkustamisen tehostamiseen.
Työn päätavoitteena oli tunnistaa kaukolämmön elinkaaren eri vaiheissa syntyvät päästöt ilmaan ja laskea Vattenfall Lämmön omistamien viiden kaukolämpöverkon hiilijalanjälki. Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää yrityksen ilmastokuormituksen vähentämisessä sekä asiakkaiden tiedon lisäämisessä omien lämmitysratkaisujensa ilmastokuormituksesta.
Työn suorittamiseen käytettiin Greenhouse Gas Protocol Initiativen laatimaa standardia, jonka avulla suoritettiin työn rajaus, inventaarion laadinta, tulosten kirjaaminen ja analysointi. Apuna oli myös ISO 14040 -standardi, joka käsittelee elinkaariarvioinnin periaatteita ja pääpiirteitä. Työn aineisto kerättiin prosessikohtaisesti eri lähteistä.
Merkittävin osa kaukolämmön hiilijalanjälkeä on tuotannon polttoaineiden poltosta syntyvät kasvihuonekaasut. Lisäksi päästöjä syntyy biopolttoaineiden valmistuksesta ja varastoinnista, kuljetuksista, maakaasun siirrosta, tuotantoautojen ajosta, sähkönkulutuksesta ja hallinnosta. Merkittävä epävarmuustekijä laskennoissa on varastoitujen biopolttoainekasojen anaerobisesta käymisestä syntyvät kasvihuonekaasut. Kaukolämmön ilmasto-muutosvaikutusta pystytään helpoimmin pienentämään käyttämällä enemmän biopolttoaineita. Samalla tulee kuitenkin kiinnittää huomiota biopolttoaineen varastointiin, jotta se ei lisää hiilijalanjälkeä. Myös verkostohäviötä pienentämällä saadaan myydyn lämmön hiilikuormaa pienemmäksi. Hallinnon osalta tulee kiinnittää huomiota energiatehokkuuteen ja lentomatkustamisen tehostamiseen.