Psykiatrisen huone-eristyksen aikana käytettävät hoitokeinot
Lahtonen, Ilari; Malmisalo, Mikael; Mantaev, Rustam (2018)
Lahtonen, Ilari
Malmisalo, Mikael
Mantaev, Rustam
Turun ammattikorkeakoulu
2018
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810552
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810552
Tiivistelmä
Pakkokeinojen käyttö psykiatrisessa hoitotyössä on vähentynyt Suomessa 2000-luvulla. Pakkokeinot, eristyshuonehoito mukaan lukien, ovat kuitenkin edelleen tärkeässä osassa psykiatrisessa sairaalahoidossa.
Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää huone-eristyksen aikaisia hoitokeinoja. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää eristyshuonehoidon aikaisen hoidon suunnitteluun ja toteutukseen vaikuttavia tekijöitä.
Tutkimusaineisto on kerätty psykiatrisen sairaalan hoitajilta kahdessa osallistavassa ryhmätyötilanteessa (n = 8), joissa yhdistyvät ryhmähaastattelun ja yhteistoiminnallisen ryhmämenetelmän keinot. Ryhmätyötilanteessa hoitajat keskustelivat viidestä valvontakameranauhalta kaapatusta kuvasta eristystilanteen turvallisuuteen, riskitekijöihin ja vuorovaikutukseen liittyvien kysymysten pohjalta.
Tiedonkulku koetaan tärkeäksi hoidon onnistumisen ja suunnittelun kannalta. Potilaan tulee olla informoitu häntä koskevien hoitopäätösten syistä ja hoitohenkilökunnan tulee olla tietoisia potilaan tilasta ja taustatekijöistä. Hyvät sanalliset ja sanattomat kommunikointitaidot ja potilaan osallistaminen tiedonsiirtoon nähdään tärkeinä tekijöinä hoidon onnistumisessa. MAPA®:n ja siitä johdetut toimintatapamallit koetaan hyödylliseksi etenkin tahdosta riippumattomassa lääkinnässä. Myös potilaan tarkkailun merkitystä korostetaan hoidon aikana.
Suunnitelmallisuus on tärkeää hoidon aikana. Huoneeseen ei tulisi mennä yksin, ja huoneeseen menevien tulisi olla tietoisia roolistaan. Hoitajien sijoittumisen huoneessa tulisi olla suunniteltua, hoidon ja nopean huoneesta poistumisen mahdollistavaa ja ehkäistä vaaratilanteiden muodostumista. Riskeihin tulisi varautua tutustumalla potilaan tietoihin, ohjata tätä ennakoivasti, kiinnittämällä huomiota hoitajien asustukseen ja huoneen varusteluun. Miehityksen tulisi olla riittävää eristyshuoneeseen mentäessä.
Eristyksen aikana tulkin saatavuutta ja kiinnipidon toimintatapamallien laajempaa soveltamista ja kouluttamista tulisi pohtia. Opinnäytetyö antaa viitteitä huone-eristyksen aikaisten yhtenäisen ohjeistuksien tarpeelle ja henkilöresurssien parantamiselle.
Opinnäytetyö on osa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Turun yliopiston ja Turun AMK:n EriTurva -hanketta.
Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää huone-eristyksen aikaisia hoitokeinoja. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää eristyshuonehoidon aikaisen hoidon suunnitteluun ja toteutukseen vaikuttavia tekijöitä.
Tutkimusaineisto on kerätty psykiatrisen sairaalan hoitajilta kahdessa osallistavassa ryhmätyötilanteessa (n = 8), joissa yhdistyvät ryhmähaastattelun ja yhteistoiminnallisen ryhmämenetelmän keinot. Ryhmätyötilanteessa hoitajat keskustelivat viidestä valvontakameranauhalta kaapatusta kuvasta eristystilanteen turvallisuuteen, riskitekijöihin ja vuorovaikutukseen liittyvien kysymysten pohjalta.
Tiedonkulku koetaan tärkeäksi hoidon onnistumisen ja suunnittelun kannalta. Potilaan tulee olla informoitu häntä koskevien hoitopäätösten syistä ja hoitohenkilökunnan tulee olla tietoisia potilaan tilasta ja taustatekijöistä. Hyvät sanalliset ja sanattomat kommunikointitaidot ja potilaan osallistaminen tiedonsiirtoon nähdään tärkeinä tekijöinä hoidon onnistumisessa. MAPA®:n ja siitä johdetut toimintatapamallit koetaan hyödylliseksi etenkin tahdosta riippumattomassa lääkinnässä. Myös potilaan tarkkailun merkitystä korostetaan hoidon aikana.
Suunnitelmallisuus on tärkeää hoidon aikana. Huoneeseen ei tulisi mennä yksin, ja huoneeseen menevien tulisi olla tietoisia roolistaan. Hoitajien sijoittumisen huoneessa tulisi olla suunniteltua, hoidon ja nopean huoneesta poistumisen mahdollistavaa ja ehkäistä vaaratilanteiden muodostumista. Riskeihin tulisi varautua tutustumalla potilaan tietoihin, ohjata tätä ennakoivasti, kiinnittämällä huomiota hoitajien asustukseen ja huoneen varusteluun. Miehityksen tulisi olla riittävää eristyshuoneeseen mentäessä.
Eristyksen aikana tulkin saatavuutta ja kiinnipidon toimintatapamallien laajempaa soveltamista ja kouluttamista tulisi pohtia. Opinnäytetyö antaa viitteitä huone-eristyksen aikaisten yhtenäisen ohjeistuksien tarpeelle ja henkilöresurssien parantamiselle.
Opinnäytetyö on osa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Turun yliopiston ja Turun AMK:n EriTurva -hanketta.