Valssausrullien asemointi
Isopahkala, Esa (2018)
Isopahkala, Esa
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810688
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052810688
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön toimeksiantaja oli SSAB Europe Oy, Hämeenlinnan putkitehdas. Hämeenlinnan putkitehtaalle haettiin IATF 16949-sertifikaattia, jotta päästäisiin toimittamaan erikoislujia teräsputkia suoraan autoteollisuuteen. Prosessista piti saada vakaampi, sillä IATF 16949-sertifikaatissa yhtenä osa-alueena on vaihtelun pienentäminen. Tällä hetkellä putkitehtaalla käytetään vanhoja valssauspukkeja, joissa on vain manuaalinen säätömahdollisuus. Tämä aiheuttaa putken dimensioiden vaihtelua, jota olisi mahdollista pienentää automaattisen säätöjärjestelmän avulla.
Opinnäytetyön tavoitteena oli suunnitella automaattinen säätöjärjestelmä valssauspukeille. Tarkoituksena oli löytää luotettava anturi mittaamaan valssauspukin rullien asemaa. Toistettavuuden tavoitteeksi asetettiin +/- 0,10 mm. Anturin piti olla myös sovitettavissa vanhoihin valssauspukkeihin, jotta se ei häiritse operaattorien ja kunnossapitoasentajien töitä. Lisäksi anturin piti kestää valssausemulsiota ja -hilsettä.
Optimaaliseksi anturiksi valittiin magnetostriktiivinen anturi, koska se oli helposti integroitavissa vanhoihin valssauspukkeihin. Lisäksi kyseinen anturi oli huoltovapaa ja epäherkkä ulkoisille häiriöille. Magnetostriktiivisen anturin keskimääräinen toistettavuus oli testeissä +/- 0,0375 mm. Tämä oli huomattavasti parempi kuin tavoitteemme +/- 0,10 mm. Testaustulosten perusteella voitiin sanoa, että magnetostriktiivinen anturi oli riittävän tarkka automaattiseen säätöjärjestelmään. Tämän tutkimuksen tuloksia tullaan hyödyntämään laajentamalla automaattinen säätöjärjestelmä kaikille linjoille.
Opinnäytetyön tavoitteena oli suunnitella automaattinen säätöjärjestelmä valssauspukeille. Tarkoituksena oli löytää luotettava anturi mittaamaan valssauspukin rullien asemaa. Toistettavuuden tavoitteeksi asetettiin +/- 0,10 mm. Anturin piti olla myös sovitettavissa vanhoihin valssauspukkeihin, jotta se ei häiritse operaattorien ja kunnossapitoasentajien töitä. Lisäksi anturin piti kestää valssausemulsiota ja -hilsettä.
Optimaaliseksi anturiksi valittiin magnetostriktiivinen anturi, koska se oli helposti integroitavissa vanhoihin valssauspukkeihin. Lisäksi kyseinen anturi oli huoltovapaa ja epäherkkä ulkoisille häiriöille. Magnetostriktiivisen anturin keskimääräinen toistettavuus oli testeissä +/- 0,0375 mm. Tämä oli huomattavasti parempi kuin tavoitteemme +/- 0,10 mm. Testaustulosten perusteella voitiin sanoa, että magnetostriktiivinen anturi oli riittävän tarkka automaattiseen säätöjärjestelmään. Tämän tutkimuksen tuloksia tullaan hyödyntämään laajentamalla automaattinen säätöjärjestelmä kaikille linjoille.