Taukoliikunta hoitotyöntekijöiden työn tukena : taukoliikuntaohjeet Suomen MS-Hoitajat ry:n jäsenille
Vainio, Aleksi; Ääri, Miia (2018)
Vainio, Aleksi
Ääri, Miia
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111459
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018053111459
Tiivistelmä
Nykyään istutaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Työpaikoilla työskentely tapahtuu yhä useammin istuen, joko kokopäiväisesti tai osana työtä, ja työhön kuuluu vahvasti näyttöpäätteellä työskentely. Koska istuma- ja näyttöpäätetyö on usein sidottuna yhteen työpisteeseen, edellyttää se pitkiä istumisaikoja ja pitkäaikaista paikallaan oloa. Tästä johtuen useat istuma- ja näyttöpäätetyötä tekevät kärsivät muun muassa niska-hartiaseudun ja selän pitkäaikaisista kiputiloista. Työn tauottamisella ja taukoliikunnalla on katsottu olevan ehkäisevää ja vähentävää vaikutusta kiputiloihin. Lisäksi istumista tauottamalla voidaan vaikuttaa positiivisesti vireystilaan ja tarkkaavaisuuteen.
Toiminnallisessa opinnäytetyössä keskityttiin käsittelemään istumatyön kuormittavuutta, istumisesta aiheutuvia haittoja ja taukoliikunnan vaikutuksia. Opinnäytetyön tavoitteena laadittiin sähköisen kyselyn avulla asiakaslähtöiset, selkeät ja turvalliset taukoliikuntaohjeet. Tarkoituksena oli ennaltaehkäistä istuma- ja näyttöpäätetyöstä aiheutuvia vaivoja ja kannustaa toteuttamaan säännöllistä taukoliikuntaa.
Taukoliikuntaohjeiden tuottamisessa hyödynnettiin tietoa taukoliikunnan vaikutuksista ja hyödyistä. Taukoliikunnalla voidaan ennaltaehkäistä staattisesta ja yksipuolisesta istuma-asennosta johtuvia lihasjännityksiä ja lihasväsymystä. Lisäksi taukoliikunnalla voidaan vaikuttaa ihmisten lihasten aineenvaihduntaan, hengityselimistöön sekä ylläpitää selkärangan ja nivelten liikkuvuutta. Taukoliikunnaksi soveltuu hyvin esimerkiksi erilaiset venyttely- ja liikeharjoitukset, joiden tavoitteena on elvyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, ehkäistä nivelten jäykkyyttä ja lisätä työntekijän vireyttä ja havainnointikykyä.
Istumisesta aiheutuviin haittoihin ja istumisen vähentämisen tärkeyteen on jo havahduttu valtakunnallisella tasolla. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemat suositukset antavat ohjeita istumisen vähentämiseksi, mutta ohjeissa painotetaan istumisen vähentämisen edellyttävän toimia kaikilta hallinnonaloilta ja niiden yhteistyötä kuntien ja valtakunnan tasolla. Mutta miten istumisen vähentäminen ja taukoliikunnan toteuttaminen toteutuvat työnantajien näkökulmasta? Entä työntekijöiden näkökulmasta? Työpaikoilla koettu kiire sekä asenteet ja ennakkoluulot nähdään usein taukoliikunnan toteutumisen estävänä tekijänä. Ovatko taukoliikunnan toteuttamisen estymisen taustalla työntekijän omat asenteet ja tunteet vai työyhteisön tai työnantajan määrittelemä työskentelykulttuuri? Olisi tärkeää selvittää näitä kysymyksiä ja sitä, miten taukoliikunta saadaan osaksi eri työyhteisöjen työskentelytapoja.
Toiminnallisessa opinnäytetyössä keskityttiin käsittelemään istumatyön kuormittavuutta, istumisesta aiheutuvia haittoja ja taukoliikunnan vaikutuksia. Opinnäytetyön tavoitteena laadittiin sähköisen kyselyn avulla asiakaslähtöiset, selkeät ja turvalliset taukoliikuntaohjeet. Tarkoituksena oli ennaltaehkäistä istuma- ja näyttöpäätetyöstä aiheutuvia vaivoja ja kannustaa toteuttamaan säännöllistä taukoliikuntaa.
Taukoliikuntaohjeiden tuottamisessa hyödynnettiin tietoa taukoliikunnan vaikutuksista ja hyödyistä. Taukoliikunnalla voidaan ennaltaehkäistä staattisesta ja yksipuolisesta istuma-asennosta johtuvia lihasjännityksiä ja lihasväsymystä. Lisäksi taukoliikunnalla voidaan vaikuttaa ihmisten lihasten aineenvaihduntaan, hengityselimistöön sekä ylläpitää selkärangan ja nivelten liikkuvuutta. Taukoliikunnaksi soveltuu hyvin esimerkiksi erilaiset venyttely- ja liikeharjoitukset, joiden tavoitteena on elvyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, ehkäistä nivelten jäykkyyttä ja lisätä työntekijän vireyttä ja havainnointikykyä.
Istumisesta aiheutuviin haittoihin ja istumisen vähentämisen tärkeyteen on jo havahduttu valtakunnallisella tasolla. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemat suositukset antavat ohjeita istumisen vähentämiseksi, mutta ohjeissa painotetaan istumisen vähentämisen edellyttävän toimia kaikilta hallinnonaloilta ja niiden yhteistyötä kuntien ja valtakunnan tasolla. Mutta miten istumisen vähentäminen ja taukoliikunnan toteuttaminen toteutuvat työnantajien näkökulmasta? Entä työntekijöiden näkökulmasta? Työpaikoilla koettu kiire sekä asenteet ja ennakkoluulot nähdään usein taukoliikunnan toteutumisen estävänä tekijänä. Ovatko taukoliikunnan toteuttamisen estymisen taustalla työntekijän omat asenteet ja tunteet vai työyhteisön tai työnantajan määrittelemä työskentelykulttuuri? Olisi tärkeää selvittää näitä kysymyksiä ja sitä, miten taukoliikunta saadaan osaksi eri työyhteisöjen työskentelytapoja.