Nurmiviljely emolehmätuotannon siirtyessä tavanomaisesta luomuun : Kehittämissuunnitelma pohjalaiselle maatalousyritykselle
Papinaho, Katri (2018)
Papinaho, Katri
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060212073
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060212073
Tiivistelmä
Luomutuotteiden kysynnän kasvaessa ja maatalouspolitiikan tukien suuntautuessa luomuun yhä useampi maatalousyrittäjä harkitsee siirtymistä luonnonmukaiseen tuotantoon. Viljelytekniset käytännöt ovat usein uusia, joten maatalousyrittäjien on hankittava tietoa ja tehtävä kehityssuunnitelma viljelyä koskien. Nurmi on luomuviljelyn moottori, jolloin sen menestyminen viljelykierrossa korostuu.
Tämä opinnäytetyö on toteutettu pohjalaisen maatalousyrittäjän ehdotuksesta. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten nurmiviljely kannattaa järjestää emolehmätuotannon siirtyessä tavanomaisesta luonnonmukaiseen tuotantoon. Keskiössä olivat riittävän satotason saavuttaminen ja eläinten ravinnontarpeiden tyydyttäminen. Teoriaosassa selostetaan hyviä käytäntöjä nurmen viljelytekniikkaan, kerrotaan emolehmäkarjan ravinnontarpeesta ja selvitetään luonnonmukaista tuotantoa koskevat säännöt ja lait aihealueittain.
Kehityssuunnitelmassa sovelletaan teoriatietoa ja maatalousyrittäjältä saatua dataa nurmiviljelyn ongelmiin. Hyvät, jatkettavat käytännöt kerrotaan ja haasteisiin luodaan kehitysehdotuksia. Keskeiset osa-alueet ovat tuotantoeläinten ravinnontarve, viljelykierto, muokkaus ja kylvö, laji- ja lajikevalinnat, viljavuus ja lannoitus, kasvinsuojelu, laiduntaminen sekä sadonkorjuu. Aiheet eivät ole irrallisia, vaan liittyvät kiinteästi toisiinsa.
Kehityssuunnitelmassa korostuivat maan viljavuuden ja rakenteen hoitaminen, jotka liittyvät myös vahvasti kasvinsuojeluun. Viljelykierto ja peltopinta-alan käyttö muuttuvat radikaalisti luonnonmukaiseen tuotantoon siirryttäessä. Isoja muutoksia tapahtuu lannoituksessa ja kasvinsuojelussa, jossa rajoitetaan monien tavanomaisessa tuotannossa sallittujen aineiden käyttöä. Emolehmätuotannossa ruokinta pysyy käytännössä samana tuotantomuodosta riippumatta. Luomunurmiviljelyssä painotus on kokonaisvaltaisessa maan hoidossa, jossa haetaan suuria linjoja taloudelliset seikat huomioiden.
Tämä opinnäytetyö on toteutettu pohjalaisen maatalousyrittäjän ehdotuksesta. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten nurmiviljely kannattaa järjestää emolehmätuotannon siirtyessä tavanomaisesta luonnonmukaiseen tuotantoon. Keskiössä olivat riittävän satotason saavuttaminen ja eläinten ravinnontarpeiden tyydyttäminen. Teoriaosassa selostetaan hyviä käytäntöjä nurmen viljelytekniikkaan, kerrotaan emolehmäkarjan ravinnontarpeesta ja selvitetään luonnonmukaista tuotantoa koskevat säännöt ja lait aihealueittain.
Kehityssuunnitelmassa sovelletaan teoriatietoa ja maatalousyrittäjältä saatua dataa nurmiviljelyn ongelmiin. Hyvät, jatkettavat käytännöt kerrotaan ja haasteisiin luodaan kehitysehdotuksia. Keskeiset osa-alueet ovat tuotantoeläinten ravinnontarve, viljelykierto, muokkaus ja kylvö, laji- ja lajikevalinnat, viljavuus ja lannoitus, kasvinsuojelu, laiduntaminen sekä sadonkorjuu. Aiheet eivät ole irrallisia, vaan liittyvät kiinteästi toisiinsa.
Kehityssuunnitelmassa korostuivat maan viljavuuden ja rakenteen hoitaminen, jotka liittyvät myös vahvasti kasvinsuojeluun. Viljelykierto ja peltopinta-alan käyttö muuttuvat radikaalisti luonnonmukaiseen tuotantoon siirryttäessä. Isoja muutoksia tapahtuu lannoituksessa ja kasvinsuojelussa, jossa rajoitetaan monien tavanomaisessa tuotannossa sallittujen aineiden käyttöä. Emolehmätuotannossa ruokinta pysyy käytännössä samana tuotantomuodosta riippumatta. Luomunurmiviljelyssä painotus on kokonaisvaltaisessa maan hoidossa, jossa haetaan suuria linjoja taloudelliset seikat huomioiden.