"Toisinaan aika kuluu paremmin yksin" Syväkankaan koulun 9.luokkalaisten kokema yksinäisyys
Bolodin, Veera (2018)
Bolodin, Veera
Lapin ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060612843
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060612843
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on kartoittaa Kemin Syväkankaan koulun 9.luokkalaisten oppilaiden yksinäisyyden kokemusta. Yksinäisyys on ollut valtakunnallisesti ajankohtainen puheenaihe jo pitkään. Aihe on erityisesti sosiaalialalle tärkeä; saadun tiedon avulla on mahdollista ennaltaehkäistä, mutta myös vähentää yksinäisyyden kokemista jatkossa.
Opinnäytetyö perustuu pääasiassa kvantitatiiviseen tutkimusmenetelmään, jossa Kemin Syväkankaan koulun 9.luokkalaiset oppilaat ovat osallistuneet kyselylomakkeen täyttämiseen tammikuussa 2018. Tutkimusongelmiksi ovat muodostuneet oppilaiden yksinäisyyden kokeminen koulussa ja vapaa-ajalla, yksinäisyyden näyttäytyminen 9.luokkalaisten keskuudessa sekä oppilaiden oma kokemus elämäntilanteestaan.
Esittelen metodologisessa perustassa opinnäytetyön tekovaiheet yksityiskohtaisesti sekä paneudun itse aineistoon. Käsittelen saadut tulokset kaavioiden avulla. Käytän myös teemoittamista avoimen kysymyksen analysointimenetelmänä. Lisäksi opinnäytetyö sisältää laajan tietoperustan aiheeseen liittyvistä lähteistä; käsittelen etenkin nuoruutta sekä yksinäisyyttä yksityiskohtaisesti teorioiden avulla.
Totean opinnäytetyön keskeisinä johtopäätöksinä, että Kemin Syväkankaan koulun 9.luokkalaisilla oppilailla on taustallaan yksinäisyyden kokemuksia. Konkreettiset väittämät todistavat, että yksinäisyyttä esiintyy sekä koulussa että vapaa-ajalla. Lisäksi suurin osa oppilaista on kokenut itsensä jossain elämänvaiheessa yksinäiseksi ja melkein puolet vastaajista ovat havainneet luokallaan yksinäisiä oppilaita. Oppilaiden mielestä yksinäisyys vaikuttaa eniten mielialaan.
Keskeisenä havaintona opinnäytetyössä tulee esille, että pojat ovat sosiaaliseen elämäänsä pääasiallisesti tyytyväisempiä kuin tytöt ja tuntevat suhteellisesti vähemmän yksinäisyydelle altistavia kokemuksia. Kuitenkin oppilaiden joukosta löytyy vähemmistömäärä, jotka ovat tunteneet itsensä aina yksinäiseksi ja jotka eivät ole koskaan kokeneet yhteenkuuluvuuden tunnetta koulussa tai vapaa-ajalla.
Avainsanat nuoruus, yksinäisyys
Opinnäytetyö perustuu pääasiassa kvantitatiiviseen tutkimusmenetelmään, jossa Kemin Syväkankaan koulun 9.luokkalaiset oppilaat ovat osallistuneet kyselylomakkeen täyttämiseen tammikuussa 2018. Tutkimusongelmiksi ovat muodostuneet oppilaiden yksinäisyyden kokeminen koulussa ja vapaa-ajalla, yksinäisyyden näyttäytyminen 9.luokkalaisten keskuudessa sekä oppilaiden oma kokemus elämäntilanteestaan.
Esittelen metodologisessa perustassa opinnäytetyön tekovaiheet yksityiskohtaisesti sekä paneudun itse aineistoon. Käsittelen saadut tulokset kaavioiden avulla. Käytän myös teemoittamista avoimen kysymyksen analysointimenetelmänä. Lisäksi opinnäytetyö sisältää laajan tietoperustan aiheeseen liittyvistä lähteistä; käsittelen etenkin nuoruutta sekä yksinäisyyttä yksityiskohtaisesti teorioiden avulla.
Totean opinnäytetyön keskeisinä johtopäätöksinä, että Kemin Syväkankaan koulun 9.luokkalaisilla oppilailla on taustallaan yksinäisyyden kokemuksia. Konkreettiset väittämät todistavat, että yksinäisyyttä esiintyy sekä koulussa että vapaa-ajalla. Lisäksi suurin osa oppilaista on kokenut itsensä jossain elämänvaiheessa yksinäiseksi ja melkein puolet vastaajista ovat havainneet luokallaan yksinäisiä oppilaita. Oppilaiden mielestä yksinäisyys vaikuttaa eniten mielialaan.
Keskeisenä havaintona opinnäytetyössä tulee esille, että pojat ovat sosiaaliseen elämäänsä pääasiallisesti tyytyväisempiä kuin tytöt ja tuntevat suhteellisesti vähemmän yksinäisyydelle altistavia kokemuksia. Kuitenkin oppilaiden joukosta löytyy vähemmistömäärä, jotka ovat tunteneet itsensä aina yksinäiseksi ja jotka eivät ole koskaan kokeneet yhteenkuuluvuuden tunnetta koulussa tai vapaa-ajalla.
Avainsanat nuoruus, yksinäisyys