”Oispa mulla kaveri!” : Ryhmätoiminnan merkityksiä nuorten kokemaan yksinäisyyteen
Herva, Sari; Laitinen, Anne (2018)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Herva, Sari
Laitinen, Anne
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060512688
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018060512688
Tiivistelmä
Tämä laadullinen opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Hyvinkääläisen yläkoulun kanssa, kohderyhmänä 7.-8.luokkalaiset nuoret, joille suunniteltiin ja toteutettiin kahdeksan kerran ryhmätoimintakokonaisuus. Ryhmätoimintaan osallistui viisi (5) nuorta. Teoreettinen viitekehys koostui yksinäisyyteen liittyvistä tutkimuksista, samankaltaiseen ryhmätoimintaan liittyvästä kokemusasiantuntijakyselystä sekä luonteenvahvuuksiin, minäkuvaan, itsetuntoon sekä vuorovaikutukseen ja vertaissuhteisiin liittyvästä teoriapohjasta.
Ryhmätoiminnan tavoite ja tarkoitus olivat tutkia ja kartoittaa mahdollisia muutoksia yksinäisyyden kokemuksessa sekä omien vahvuuksien, minäkuvan ja vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Toinen tavoitteemme oli tuottaa ryhmätoimintaopas yhteistyökoulullemme ja muiden koulujen käyttöön.
Tutkielmassamme kartoitimme nuorten ajatuksia tämän kaltaisten ryhmien tarpeelle ja merkitykselle. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin kahta kyselyä, ryhmän toiminnan havainnointia sekä ryhmässä toteutettuja konkreettisia tuotoksia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Analyysin perusteella rakentui viisi luokkaa, joiden kautta muutoksia tarkasteltiin: yksinäisyys, itsetuntemus ja –luottamus, rohkeus, sinnikkyys ja vuorovaikutus-, kaveri- ja ryhmätyötaidot.
Tutkielmamme johtopäätöksinä voidaan todeta, että ryhmätoiminta tuki yksinäisyyden vähenemistä. Osallistujat kokivat myös itsetuntemuksensa ja –luottamuksensa kehittyneen ryhmätoiminnan aikana. Vahvuuksista rohkeus oli lisääntynyt huomattavasti. Kaveritaidot olivat kehittyneet lähes kaikilla. Muut johtopäätökset liittyivät kaveri-, vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoihin liittyviin teemoihin. Osallistujien kokemukset toiminnasta olivat voittopuolisesti positiivisia.
Koemme tulosten pohjalta, että tämän kaltaiselle ryhmätoiminnalle on tarvetta ja sen merkitys nuorille on positiivinen. Kehitettävää löytyy havaintojemme mukaan mm. tapaamiskertojen määrän lisäämisenä ja joidenkin kertojen keston pidentämisenä. Jatkotutkimuksena ryhmätoimintaa voisi pidentää muutamalla kerralla, ja lisätä toimintaan muutaman jatkotapaaminen muutaman kuukauden päähän toiminnasta. Näin ryhmätoiminnan aikaista merkitystä ja tärkeyttä olisi mahdollisuus arvioida vielä tarkemmin.
Ryhmätoiminnan tavoite ja tarkoitus olivat tutkia ja kartoittaa mahdollisia muutoksia yksinäisyyden kokemuksessa sekä omien vahvuuksien, minäkuvan ja vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Toinen tavoitteemme oli tuottaa ryhmätoimintaopas yhteistyökoulullemme ja muiden koulujen käyttöön.
Tutkielmassamme kartoitimme nuorten ajatuksia tämän kaltaisten ryhmien tarpeelle ja merkitykselle. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin kahta kyselyä, ryhmän toiminnan havainnointia sekä ryhmässä toteutettuja konkreettisia tuotoksia. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Analyysin perusteella rakentui viisi luokkaa, joiden kautta muutoksia tarkasteltiin: yksinäisyys, itsetuntemus ja –luottamus, rohkeus, sinnikkyys ja vuorovaikutus-, kaveri- ja ryhmätyötaidot.
Tutkielmamme johtopäätöksinä voidaan todeta, että ryhmätoiminta tuki yksinäisyyden vähenemistä. Osallistujat kokivat myös itsetuntemuksensa ja –luottamuksensa kehittyneen ryhmätoiminnan aikana. Vahvuuksista rohkeus oli lisääntynyt huomattavasti. Kaveritaidot olivat kehittyneet lähes kaikilla. Muut johtopäätökset liittyivät kaveri-, vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoihin liittyviin teemoihin. Osallistujien kokemukset toiminnasta olivat voittopuolisesti positiivisia.
Koemme tulosten pohjalta, että tämän kaltaiselle ryhmätoiminnalle on tarvetta ja sen merkitys nuorille on positiivinen. Kehitettävää löytyy havaintojemme mukaan mm. tapaamiskertojen määrän lisäämisenä ja joidenkin kertojen keston pidentämisenä. Jatkotutkimuksena ryhmätoimintaa voisi pidentää muutamalla kerralla, ja lisätä toimintaan muutaman jatkotapaaminen muutaman kuukauden päähän toiminnasta. Näin ryhmätoiminnan aikaista merkitystä ja tärkeyttä olisi mahdollisuus arvioida vielä tarkemmin.