Hypoksian ja sädehoidon vaikutus levyepiteelikarsinooman kasvuun in vitro
Säily, Meeri (2010)
Säily, Meeri
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005199898
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005199898
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tehty Valtakunnallisen PET-keskuksen prekliinisen kuvantamisen tutkimuslaboratoriossa. Työn tarkoituksena oli tutkia hypoksian ja sädehoidon vaikutusta levyepiteelikarsinooman kasvuun in vitro.
Työ koostuu kolmesta eri osa-alueesta. Työssä määritettiin pään ja kaulan alueen levyepiteelikarsinoomista eristettyjen solulinjojen generaatioajat kasvukäyrien avulla normoksia-olosuhteissa (21 % O2). Tämän lisäksi tutkittiin hypoksian (1 % O2) vaikutusta solujen kasvuun ajan funktiona ja sädehoidon vaikutusta, määrittämällä solulinjojen säderesistenssi eli solujen kyky selviytyä niihin kohdistetusta sädetyksestä. Säderesistenssimääritys tehtiin 96-kuoppalevymenetelmällä, jossa sädetetyt solut pipetoitiin kuoppalevyille kasvamaan. Kasvukäyrämääritykset tehtiin 6-kuoppalevyillä, joten olennaisena osana oli myös solumäärien optimointi määrityksiä varten.
Tulokset osoittavat, että niiden solulinjojen, joilla oli nopeampi generaatioaika normoksiassa, kasvuvauhti hidastui oleellisesti hypoksia-olosuhteissa verrattuna hitaamman generaatioajan saavuttaneisiin solulinjoihin. Ne solulinjat, joilla oli hitaampi generaatioaika hidastivat, mutta jatkoivat selkeästi jakautumistaan hypoksia-olosuhteissa. Määritysten perusteella osa solulinjoista selviytyy paremmin hypoksisissa-olosuhteissa kuin toiset. Hypoksia on usein merkki säderesistentistä ja aggressiivisesta karsinoomasta. Solulinjat erosivat toisistaan myös morfologialtaan. Siitä huolimatta, että analyysien toteuttamisessa on kehittämisen varaa, antoi jokainen analyysistä saatu tulos lisäarvoa alkuperäiselle tutkimukselle.
Työ koostuu kolmesta eri osa-alueesta. Työssä määritettiin pään ja kaulan alueen levyepiteelikarsinoomista eristettyjen solulinjojen generaatioajat kasvukäyrien avulla normoksia-olosuhteissa (21 % O2). Tämän lisäksi tutkittiin hypoksian (1 % O2) vaikutusta solujen kasvuun ajan funktiona ja sädehoidon vaikutusta, määrittämällä solulinjojen säderesistenssi eli solujen kyky selviytyä niihin kohdistetusta sädetyksestä. Säderesistenssimääritys tehtiin 96-kuoppalevymenetelmällä, jossa sädetetyt solut pipetoitiin kuoppalevyille kasvamaan. Kasvukäyrämääritykset tehtiin 6-kuoppalevyillä, joten olennaisena osana oli myös solumäärien optimointi määrityksiä varten.
Tulokset osoittavat, että niiden solulinjojen, joilla oli nopeampi generaatioaika normoksiassa, kasvuvauhti hidastui oleellisesti hypoksia-olosuhteissa verrattuna hitaamman generaatioajan saavuttaneisiin solulinjoihin. Ne solulinjat, joilla oli hitaampi generaatioaika hidastivat, mutta jatkoivat selkeästi jakautumistaan hypoksia-olosuhteissa. Määritysten perusteella osa solulinjoista selviytyy paremmin hypoksisissa-olosuhteissa kuin toiset. Hypoksia on usein merkki säderesistentistä ja aggressiivisesta karsinoomasta. Solulinjat erosivat toisistaan myös morfologialtaan. Siitä huolimatta, että analyysien toteuttamisessa on kehittämisen varaa, antoi jokainen analyysistä saatu tulos lisäarvoa alkuperäiselle tutkimukselle.