Hoitajien näkemyksiä magneettivöiden käytöstä neuro- ja vanhuspsykiatrisella osastolla
Tolpanniemi, Joanna; Turunen, Sanna; Töyrylä, Riikka (2018)
Tolpanniemi, Joanna
Turunen, Sanna
Töyrylä, Riikka
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018061513943
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018061513943
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää neuro- ja vanhuspsykiatrisella osastolla työskentelevien hoitajien näkemyksiä magneettivöiden käytöstä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitajien kokemuksista magneettivöiden käytöstä. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineistoa kerättiin puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä, eli teemahaastatteluilla. Haastateltiin yhteensä kuutta hoitajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Hoitajien vastauksien mukaan magneettivyötä käytettiin useimmiten silloin, kun potilas oli levoton, aggressiivinen, neurologisen sairauden vuoksi sekava tai kun potilaalla oli suuri kaatumisriski. Magneettivyötä käytettiin turvallisuuden takaamiseen potilaalle itselleen ja muille. Ennen magneettivyön käyttöönottamista hoitajat kertoivat kokeilevansa muita keinoja, esimerkiksi tarvittavaa lääkitystä ja rentoutuskeinoja, kuten musiikin kuuntelua. Hoitajat toivat haastatteluissa esille, että yleisimpiä eettisiä ongelmia magneettivyön käytössä olivat itsemääräämisoikeuden ja liikkumisen rajoittaminen, sekä vastentahtoinen sitominen. Magneettivöitä ei käytetty osastolla rutiininomaisesti ja tilanteet, jolloin magneettivyötä käytettiin, harkittiin tarkkaan ja siitä keskusteltiin ensin myös muiden hoitajien kanssa.
Jatkotutkimusehdotuksenamme olisi saada tutkimustuloksia havainnoimalla fyysisten rajoitteiden käyttöä osastolla. Havainnointi koskisi rajoitteiden mukanaan tuomia hoitajien sekä potilaiden kokemia tunteita. Toisena jatkotutkimusehdotuksena olisi selvittää, minkälaisia vaikutuksia uusilla tiloilla ja yksityisten huoneiden lisäämisellä olisi magneettivöiden käyttöön.
Hoitajien vastauksien mukaan magneettivyötä käytettiin useimmiten silloin, kun potilas oli levoton, aggressiivinen, neurologisen sairauden vuoksi sekava tai kun potilaalla oli suuri kaatumisriski. Magneettivyötä käytettiin turvallisuuden takaamiseen potilaalle itselleen ja muille. Ennen magneettivyön käyttöönottamista hoitajat kertoivat kokeilevansa muita keinoja, esimerkiksi tarvittavaa lääkitystä ja rentoutuskeinoja, kuten musiikin kuuntelua. Hoitajat toivat haastatteluissa esille, että yleisimpiä eettisiä ongelmia magneettivyön käytössä olivat itsemääräämisoikeuden ja liikkumisen rajoittaminen, sekä vastentahtoinen sitominen. Magneettivöitä ei käytetty osastolla rutiininomaisesti ja tilanteet, jolloin magneettivyötä käytettiin, harkittiin tarkkaan ja siitä keskusteltiin ensin myös muiden hoitajien kanssa.
Jatkotutkimusehdotuksenamme olisi saada tutkimustuloksia havainnoimalla fyysisten rajoitteiden käyttöä osastolla. Havainnointi koskisi rajoitteiden mukanaan tuomia hoitajien sekä potilaiden kokemia tunteita. Toisena jatkotutkimusehdotuksena olisi selvittää, minkälaisia vaikutuksia uusilla tiloilla ja yksityisten huoneiden lisäämisellä olisi magneettivöiden käyttöön.