Omahoitajuus lapsen kiintymyssuhteen tukena : Henkilökunnan kokemuksia omahoitajuudesta alle kolmevuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä
Varetto-Schnitter, Tanja; Suba, Teija (2010)
Varetto-Schnitter, Tanja
Suba, Teija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052510460
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052510460
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Suba, Teija ja Varetto-Schnitter, Tanja. Omahoitajuus lapsen kiintymyssuhteen tukena. Henkilökunnan kokemuksia omahoitajuudesta alle kolmevuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä, kevät 2010, 79 s., 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK), Lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia omahoitajatyömallin tuomia kokemuksia henkilökunnan näkökulmasta alle kolmevuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä. Tutkimus pyrki myös selvittämään, tukeeko omahoitajuustyömalli lapsen ensisijaista kiintymyssuhdetta päivähoidossa.
Tutkimus oli laadullinen ja moniaineistoinen. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua ja ryhmäkeskustelua. Tutkimukseen osallistui kahden päiväkodin työntekijöitä alle kolmevuotiaiden lasten ryhmistä. Haastattelimme kahta lastentarhanopettajaa ja kolmea lastenhoitajaa. Molemmissa päiväkodeissa oli omahoitajuustyömalli otettu käyttöön muutama vuosi sitten. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Teoriaosuudessa käytiin läpi kontekstuaalisen kasvun mallia, ekokulttuurista teoriaa sekä kiintymyssuhteen, kasvatuskumppanuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä omahoitajuudessa.
Opinnäytetyön prosessissa syvensimme omaa tietämystämme teorian ja haastatteluista nousevan tiedon yhdistyessä mielekkääksi kokonaisuudeksi. Päädyimme siihen, että omahoitajan pääasiallisena tehtävänä on tukea lapsen ja vanhemman välistä kiintymyssuhdetta ja huolehtia siitä, että kasvatuskumppanuus toteutuu vanhempien kanssa. Omahoitajuuden tarkoituksena on turvata, että lapsella on päivähoidossa yksi turvallinen aikuinen, joka tuntee lapsen yksilölliset tarpeet.
Haastateltaviemme kokemuksena oli, että omahoitajuustyömalli mahdollistaa lapsen turvallisen kiinnittymisen yhteen aikuiseen ja luottamuksen syntymisen kasvattajien välille. Omahoitajan ja lapsen välinen tunnesuhde koettiin palkitsevana. Omahoitajuus mahdollisti paremman tiedon lapsen asioista yhdessä vanhempien kanssa. Omahoitaja sai enemmän tietoa lapsen kehityksestä ja kasvusta. Työntekijöiden käsitys oli, että omahoitajuus toi myös vanhemmille helpotusta, kun he saivat jakaa ajatuksiaan ensisijaisesti yhden hoitajan kanssa Lasten pienryhmissä toimiminen vähentää myös lapsen stressiä hoitopäivän aikana. Haastavana omahoitajuustyömallissa koettiin siihen sitoutuminen, reunaehtojen toteutuminen ja joustavan työmallin löytäminen.
Asiasanat: kontekstuaalisen kasvun malli, kiintymyssuhde, kasvatuskumppanuus, omahoitajuus, varhainen vuorovaikutus, kvalitatiivinen tutkimus
Suba, Teija ja Varetto-Schnitter, Tanja. Omahoitajuus lapsen kiintymyssuhteen tukena. Henkilökunnan kokemuksia omahoitajuudesta alle kolmevuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä, kevät 2010, 79 s., 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK), Lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia omahoitajatyömallin tuomia kokemuksia henkilökunnan näkökulmasta alle kolmevuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä. Tutkimus pyrki myös selvittämään, tukeeko omahoitajuustyömalli lapsen ensisijaista kiintymyssuhdetta päivähoidossa.
Tutkimus oli laadullinen ja moniaineistoinen. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua ja ryhmäkeskustelua. Tutkimukseen osallistui kahden päiväkodin työntekijöitä alle kolmevuotiaiden lasten ryhmistä. Haastattelimme kahta lastentarhanopettajaa ja kolmea lastenhoitajaa. Molemmissa päiväkodeissa oli omahoitajuustyömalli otettu käyttöön muutama vuosi sitten. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Teoriaosuudessa käytiin läpi kontekstuaalisen kasvun mallia, ekokulttuurista teoriaa sekä kiintymyssuhteen, kasvatuskumppanuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä omahoitajuudessa.
Opinnäytetyön prosessissa syvensimme omaa tietämystämme teorian ja haastatteluista nousevan tiedon yhdistyessä mielekkääksi kokonaisuudeksi. Päädyimme siihen, että omahoitajan pääasiallisena tehtävänä on tukea lapsen ja vanhemman välistä kiintymyssuhdetta ja huolehtia siitä, että kasvatuskumppanuus toteutuu vanhempien kanssa. Omahoitajuuden tarkoituksena on turvata, että lapsella on päivähoidossa yksi turvallinen aikuinen, joka tuntee lapsen yksilölliset tarpeet.
Haastateltaviemme kokemuksena oli, että omahoitajuustyömalli mahdollistaa lapsen turvallisen kiinnittymisen yhteen aikuiseen ja luottamuksen syntymisen kasvattajien välille. Omahoitajan ja lapsen välinen tunnesuhde koettiin palkitsevana. Omahoitajuus mahdollisti paremman tiedon lapsen asioista yhdessä vanhempien kanssa. Omahoitaja sai enemmän tietoa lapsen kehityksestä ja kasvusta. Työntekijöiden käsitys oli, että omahoitajuus toi myös vanhemmille helpotusta, kun he saivat jakaa ajatuksiaan ensisijaisesti yhden hoitajan kanssa Lasten pienryhmissä toimiminen vähentää myös lapsen stressiä hoitopäivän aikana. Haastavana omahoitajuustyömallissa koettiin siihen sitoutuminen, reunaehtojen toteutuminen ja joustavan työmallin löytäminen.
Asiasanat: kontekstuaalisen kasvun malli, kiintymyssuhde, kasvatuskumppanuus, omahoitajuus, varhainen vuorovaikutus, kvalitatiivinen tutkimus