Maaperän luontaisten kaliumvarojen ja kaliumlannoituksen merkitys säilörehunurmen viljelyssä turvemailla IV-viljelyvyöhykkeellä
Lämsä, Tiina (2018)
Lämsä, Tiina
Oulun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018090914966
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018090914966
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää maan luontaisten kaliumvarojen ja kaliumlannoituksen merkitystä säilörehunurmen satoon ja ravinnetalouteen turvemailla IV-viljelyvyöhykkeellä. Kaliumlannoitussuosituksia on päivitetty viime vuosina, mutta tilatasolla kaliumlannoituksen tarvetta arvioidaan vielä viljavuuskaliumpitoisuuden avulla, joka on osoittautunut heikoksi kaliumtarpeen osoittajaksi herkän vaihtelevuuden vuoksi. Kalium on typen jälkeen tärkein ravinne nurmelle ja vahvan satovasteen vuoksi kaliumin käyttö on usein kannattavaa. Opinnäytetyön toimeksiantajana olivat Oulun ammattikorkeakoulun OmaNauta- hanke ja Yara Suomi.
Opinnäytetyössä selvitettiin reservi- ja viljavuuskaliumpitoisuuksia valtakunnallisesti ja IV–V viljelyvyöhykkeiltä. Työssä selvitettiin havaintoruututuloksien avulla erilaisten kaliumlannoitusmäärien vaikutuksia satomääriin, rehun ravinnepitoisuuksiin sekä peltotaseisiin. Lisäksi selvitettiin kyselyn avulla IV-viljelyvyöhykkeen maatilojen säilörehunurmen kaliumlannoituskäytäntöjä turvemailla ja sitä miten kaliumlannoitus oli vaikuttanut satomääriin ja rehun ravinnepitoisuuksiin.
Työn tietoperustassa hyödynnettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimuksia kaliumtalouteen liittyen, turvemaiden viljelyn suosituksia, lainsäädäntöä lannoitukseen liittyen sekä kasvintuotannon ravinnetalouteen liittyvää tutkimustietoa. Työn tutkimusaineistoon kuului Eurofins Viljavuuspalvelun reservikaliumtilastoja vuosilta 2012–2017, Yara Suomen ja Hankkija Oy:n Kasvuohjelma -yhteistyön havaintoruututuloksia vuosilta 2016 ja 2017 sekä kyselyn tuloksia kolmelta maatilalta IV-viljelyvyöhykkeeltä.
Tulokset osoittivat maaperän luontaisten kaliumvarojen olevan keskimäärin vähäiset turvemailla. Yllättävää olivat suuret vaihteluvälit reservikaliumpitoisuuksissa turvemailla, multamailla ja karkeilla kivennäismailla. Havaintoruututuloksista voitiin todeta, että lannoituksen eri ravinnemäärillä ja sääoloilla oli selkeä vaikutus satomääriin, rehun ravinnepitoisuuksiin ja peltotaseisiin. Rehun kaliumpitoisuudet olivat matalahkot ja kaliumtaseet olivat pääosin negatiiviset, johon yhtenä syynä saattoi olla liian vähäinen kaliumlannoitus. Tiloille tehdyn kyselyn tuloksista todettiin myös keskimääräistä matalammat rehun kaliumpitoisuudet, johon yhtenä syynä saattoi olla tilojen liian vähäinen kaliumlannoitus turvemailla.
Tilatasolla kaliumlannoituksen tarpeen arvioinnissa tulisi kiinnittää enemmän huomiota viljavuus- ja reservikaliumpitoisuuksiin, rehun kaliumpitoisuuksiin ja suunnitella kaliumlannoitusta myös satotason mukaisesti. Reservikaliumpitoisuuksia tulisi analysoida entistä enemmän, jotta kaliumlannoitusta kohdennettaisiin oikeille kasvulohkoille ja säilörehunurmentuotanto saataisiin siten kannattavammaksi.
Opinnäytetyössä selvitettiin reservi- ja viljavuuskaliumpitoisuuksia valtakunnallisesti ja IV–V viljelyvyöhykkeiltä. Työssä selvitettiin havaintoruututuloksien avulla erilaisten kaliumlannoitusmäärien vaikutuksia satomääriin, rehun ravinnepitoisuuksiin sekä peltotaseisiin. Lisäksi selvitettiin kyselyn avulla IV-viljelyvyöhykkeen maatilojen säilörehunurmen kaliumlannoituskäytäntöjä turvemailla ja sitä miten kaliumlannoitus oli vaikuttanut satomääriin ja rehun ravinnepitoisuuksiin.
Työn tietoperustassa hyödynnettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimuksia kaliumtalouteen liittyen, turvemaiden viljelyn suosituksia, lainsäädäntöä lannoitukseen liittyen sekä kasvintuotannon ravinnetalouteen liittyvää tutkimustietoa. Työn tutkimusaineistoon kuului Eurofins Viljavuuspalvelun reservikaliumtilastoja vuosilta 2012–2017, Yara Suomen ja Hankkija Oy:n Kasvuohjelma -yhteistyön havaintoruututuloksia vuosilta 2016 ja 2017 sekä kyselyn tuloksia kolmelta maatilalta IV-viljelyvyöhykkeeltä.
Tulokset osoittivat maaperän luontaisten kaliumvarojen olevan keskimäärin vähäiset turvemailla. Yllättävää olivat suuret vaihteluvälit reservikaliumpitoisuuksissa turvemailla, multamailla ja karkeilla kivennäismailla. Havaintoruututuloksista voitiin todeta, että lannoituksen eri ravinnemäärillä ja sääoloilla oli selkeä vaikutus satomääriin, rehun ravinnepitoisuuksiin ja peltotaseisiin. Rehun kaliumpitoisuudet olivat matalahkot ja kaliumtaseet olivat pääosin negatiiviset, johon yhtenä syynä saattoi olla liian vähäinen kaliumlannoitus. Tiloille tehdyn kyselyn tuloksista todettiin myös keskimääräistä matalammat rehun kaliumpitoisuudet, johon yhtenä syynä saattoi olla tilojen liian vähäinen kaliumlannoitus turvemailla.
Tilatasolla kaliumlannoituksen tarpeen arvioinnissa tulisi kiinnittää enemmän huomiota viljavuus- ja reservikaliumpitoisuuksiin, rehun kaliumpitoisuuksiin ja suunnitella kaliumlannoitusta myös satotason mukaisesti. Reservikaliumpitoisuuksia tulisi analysoida entistä enemmän, jotta kaliumlannoitusta kohdennettaisiin oikeille kasvulohkoille ja säilörehunurmentuotanto saataisiin siten kannattavammaksi.