Isien kokemuksia huostaanoton prosessista
Laiho, Tiina (2018)
Laiho, Tiina
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018092315323
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018092315323
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa huostaanotettujen lasten isien kokemuksia huostaanottoprosessista. Tutkimustuloksia isien kokemuksista ei ole paljon saatavilla, joten teoreettisessa viitekehyksessä asiaa tarkastellaan myös äitien kokemusten kautta. Tutkimus on laadullinen ja se toteutetaan teemahaastatteluna.
Haastatteluissa selvisi, että isät eivät olleet omasta mielestään riittävästi tietoisia huostaanottoprosessin etenemisestä, eikä heillä ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Vuorovaikutus sosiaalityöntekijän kanssa koettiin riittämättömäksi ja kankeaksi. Isät kaipasivat enemmän keskustelua ja ymmärrystä omaa tilannettaan kohtaan. Lastensuojelun asettamat muutostarpeet olivat jääneet epäselviksi isille. Sijoituksen aiheuttamaan kriisiin olisi kaivattu lastensuojelulta tukea. Sukupuoleen sidottua roolijakoa isän tai äidin kesken ei tullut haastatteluissa esille, vaan isät puhuivat kokemuksistaan vanhempana.
Johtopäätöksinä tutkimuksesta voidaan todeta, että lastensuojelussa työntekijöiden tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota vuorovaikutukseen isien kanssa. Isät pitää ottaa työskentelyyn mukaan osalliseksi omissa ja perheensä asioissa. Terapeuttisella ja kohtaavalla työskentelyllä tuetaan isää myös lapsen sijoituksen aiheuttamassa kriisissä. Lastensuojeluun on syytä kehittää myös uusia toimintatapoja isien tukemiseksi.
Haastatteluissa selvisi, että isät eivät olleet omasta mielestään riittävästi tietoisia huostaanottoprosessin etenemisestä, eikä heillä ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Vuorovaikutus sosiaalityöntekijän kanssa koettiin riittämättömäksi ja kankeaksi. Isät kaipasivat enemmän keskustelua ja ymmärrystä omaa tilannettaan kohtaan. Lastensuojelun asettamat muutostarpeet olivat jääneet epäselviksi isille. Sijoituksen aiheuttamaan kriisiin olisi kaivattu lastensuojelulta tukea. Sukupuoleen sidottua roolijakoa isän tai äidin kesken ei tullut haastatteluissa esille, vaan isät puhuivat kokemuksistaan vanhempana.
Johtopäätöksinä tutkimuksesta voidaan todeta, että lastensuojelussa työntekijöiden tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota vuorovaikutukseen isien kanssa. Isät pitää ottaa työskentelyyn mukaan osalliseksi omissa ja perheensä asioissa. Terapeuttisella ja kohtaavalla työskentelyllä tuetaan isää myös lapsen sijoituksen aiheuttamassa kriisissä. Lastensuojeluun on syytä kehittää myös uusia toimintatapoja isien tukemiseksi.