Itseohjautuvuus työhyvinvoinnin tukena : varhaiskasvattajien näkemyksiä itseohjautuvuudesta osana työtään
Kiskonen, Laura (2018)
Kiskonen, Laura
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018101616036
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018101616036
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten varhaiskasvattajat kokevat itseohjautuvuuden osana työtään ja minkä asioiden he kokevat vaikuttavan siihen. Saatujen tutkimustulosten on tarkoitus antaa tietoa itseohjautuvuuden kehittämistarpeista kokonaisvaltaista työhyvinvointia ajatellen.
Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin ja aineiston keruussa käytettiin yksilöllisiä teemahaastatteluja. Haastatteluihin osallistui neljä samassa päiväkodissa työskentelevää varhaiskasvattajaa. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin tekstimuotoon analysointia varten. Aineiston analysointimenetelmänä hyödynnettiin teemoittelua. Haastatteluiden teemat nousivat itseohjautuvuusteoriasta. Analysointivaiheessa aineisto teemoiteltiin ensin teemahaastattelusta johdetuin omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden teemojen mukaan. Tämän jälkeen aineisto luokiteltiin vielä uusien tutkimuskysymyksistä johdettujen teemojen alle, eli miten varhaiskasvattajien mukaan itseohjautuvuus ilmenee osana työtä sekä mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Raportissa tulokset ovat esitetty vastaamaan tutkimuskysymyksiin sekä tuloksista on nostettu esille merkittävimmät havainnot.
Tulosten perusteella varhaiskasvattajat kokevat, että työn tekeminen omaa persoonaa ja omia vahvuuksia hyödyntäen on merkittävin itseohjautuvuuden ilmenemisen osa-alue. Voimakkaaksi sisäistä motivaatiota ja omaa ammatillista toimintaa ohjaavaksi tekijäksi nousi myös henkilökohtainen arvostus työtä kohtaan sekä sen merkitykselliseksi kokeminen. Tulosten perusteella voidaan myös todeta, että varhaiskasvattajien itseohjautuvuuden toteutumisella on suora yhteys kokonaisvaltaiseen työhyvinvointiin. Tärkeimpänä osa-alueena koettiin pääosin yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden toimivuus. Työyhteisön sisäisellä kunnioituksella ja arvostuksella nähtiin olevan merkittävin vaikutus myös muiden itseohjautuvuuden osa-alueiden toteutumiseksi.
Työhyvinvointia voitaisiin tuloksiin pohjaten kehittää etenkin yhteisöllisen työhyvinvointipäivän muodossa, sillä yhteisöllisyys koettiin vaikuttavimmaksi tekijäksi yksilölliseen työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen. Tämän lisäksi mielenkiintoinen tutkimusnäkökulma olisi myös itseohjautuvuuden tarkasteleminen eri koulutustaustan omaavien varhaiskasvattajien kesken, kuten esimerkiksi sosionomitaustaisten ja varhaiskasvatuksen kandidaattien.
Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin ja aineiston keruussa käytettiin yksilöllisiä teemahaastatteluja. Haastatteluihin osallistui neljä samassa päiväkodissa työskentelevää varhaiskasvattajaa. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin tekstimuotoon analysointia varten. Aineiston analysointimenetelmänä hyödynnettiin teemoittelua. Haastatteluiden teemat nousivat itseohjautuvuusteoriasta. Analysointivaiheessa aineisto teemoiteltiin ensin teemahaastattelusta johdetuin omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteisöllisyyden teemojen mukaan. Tämän jälkeen aineisto luokiteltiin vielä uusien tutkimuskysymyksistä johdettujen teemojen alle, eli miten varhaiskasvattajien mukaan itseohjautuvuus ilmenee osana työtä sekä mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Raportissa tulokset ovat esitetty vastaamaan tutkimuskysymyksiin sekä tuloksista on nostettu esille merkittävimmät havainnot.
Tulosten perusteella varhaiskasvattajat kokevat, että työn tekeminen omaa persoonaa ja omia vahvuuksia hyödyntäen on merkittävin itseohjautuvuuden ilmenemisen osa-alue. Voimakkaaksi sisäistä motivaatiota ja omaa ammatillista toimintaa ohjaavaksi tekijäksi nousi myös henkilökohtainen arvostus työtä kohtaan sekä sen merkitykselliseksi kokeminen. Tulosten perusteella voidaan myös todeta, että varhaiskasvattajien itseohjautuvuuden toteutumisella on suora yhteys kokonaisvaltaiseen työhyvinvointiin. Tärkeimpänä osa-alueena koettiin pääosin yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden toimivuus. Työyhteisön sisäisellä kunnioituksella ja arvostuksella nähtiin olevan merkittävin vaikutus myös muiden itseohjautuvuuden osa-alueiden toteutumiseksi.
Työhyvinvointia voitaisiin tuloksiin pohjaten kehittää etenkin yhteisöllisen työhyvinvointipäivän muodossa, sillä yhteisöllisyys koettiin vaikuttavimmaksi tekijäksi yksilölliseen työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen. Tämän lisäksi mielenkiintoinen tutkimusnäkökulma olisi myös itseohjautuvuuden tarkasteleminen eri koulutustaustan omaavien varhaiskasvattajien kesken, kuten esimerkiksi sosionomitaustaisten ja varhaiskasvatuksen kandidaattien.