Analyysimenetelmien kehittäminen injektoitavalle hydrogeelille biofarmaseuttisen malliaineen annosteluun
Vuolamo, Salla (2018)
Vuolamo, Salla
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018102516261
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018102516261
Tiivistelmä
Biofarmaseuttiset lääkevalmisteet ovat bioteknologian avulla tuotettuja biologisia lääkeaineita, joiden käyttö lääkevalmisteina on yleistynyt. Synteettiset ja bioyhteensopivat biomateriaalit ovat merkittävässä ja kasvavassa asemassa biofarmaseuttisten proteiinien ja muiden lääkeaineiden kontrolloidussa annostelussa. Yleisesti käytetystä silikahydrogeelistä voidaan kehittää annostelijoita, jotka vapauttavat lääkeaineen tasaisesti halutulla nopeudella ennalta määritetyn ajanjakson ajan. Kontrolloidulla lääkeannostelulla voidaan vaikuttaa hoidon turvallisuuteen ja luotettavuuteen samalla vähentäen lääkehävikkiä sekä sivuvaikutuksia.
Opinnäytetyössä tutkittiin biofarmaseuttisille lääkeaineille mallina toimivan proteiinin (GFP, Green fluorescent protein) kontrolloitua vapautumista injektoitavasta silikahydrogeelistä dissoluutiotesteissä. Tarkoituksena oli kehittää luotettava kvantitatiivinen eli määrällinen analyysimenetelmä silikahydrogeelistä vapautuneen GFP:n mittaukseen. Työssä vertailtiin kolmea eri menetelmää (Bradford, Micro BCA ja fluorometria), sekä kehitettiin toimivaa ja luotettavaa käänteisfaasinestekromatografimenetelmää (RP-HPLC) GFP:n määritykseen. Lisäksi pohdittiin HPLC:n käyttöönoton mahdollisuutta dissoluutionäytteiden kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen eli laadulliseen analysointiin.
Tulosten perusteella GFP:n kvantitatiivisia analyysimenetelmiä pitää kehittää edelleen. Silikahydrogeelin liukoisuustuotteen todettiin häiritsevän mittaussignaaleja kaikilla käytetyillä menetelmillä, mutta häiriön riippuvuutta konsentraatioista pitää vielä tutkia. Silikan liukenemistulokset osoittivat, että valmistettujen hydrogeelien rakenteellisessa homogeenisuudessa oli merkittäviä eroja.
Kehitetty HPLC-menetelmä vapautuneen GFP:n määrittämiseen vaatii vielä lisää tutkimustyötä, jotta se soveltuisi dissoluutiotestin kvantitatiiviseksi ja kvalitatiiviseksi analyysimenetelmäksi. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, ettei dissoluutiotestinäytteiden proteiinikonsentraatio ole riittävä käytetyllä HPLC-menetelmällä analysoitavaksi.
Opinnäytetyössä tutkittiin biofarmaseuttisille lääkeaineille mallina toimivan proteiinin (GFP, Green fluorescent protein) kontrolloitua vapautumista injektoitavasta silikahydrogeelistä dissoluutiotesteissä. Tarkoituksena oli kehittää luotettava kvantitatiivinen eli määrällinen analyysimenetelmä silikahydrogeelistä vapautuneen GFP:n mittaukseen. Työssä vertailtiin kolmea eri menetelmää (Bradford, Micro BCA ja fluorometria), sekä kehitettiin toimivaa ja luotettavaa käänteisfaasinestekromatografimenetelmää (RP-HPLC) GFP:n määritykseen. Lisäksi pohdittiin HPLC:n käyttöönoton mahdollisuutta dissoluutionäytteiden kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen eli laadulliseen analysointiin.
Tulosten perusteella GFP:n kvantitatiivisia analyysimenetelmiä pitää kehittää edelleen. Silikahydrogeelin liukoisuustuotteen todettiin häiritsevän mittaussignaaleja kaikilla käytetyillä menetelmillä, mutta häiriön riippuvuutta konsentraatioista pitää vielä tutkia. Silikan liukenemistulokset osoittivat, että valmistettujen hydrogeelien rakenteellisessa homogeenisuudessa oli merkittäviä eroja.
Kehitetty HPLC-menetelmä vapautuneen GFP:n määrittämiseen vaatii vielä lisää tutkimustyötä, jotta se soveltuisi dissoluutiotestin kvantitatiiviseksi ja kvalitatiiviseksi analyysimenetelmäksi. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, ettei dissoluutiotestinäytteiden proteiinikonsentraatio ole riittävä käytetyllä HPLC-menetelmällä analysoitavaksi.