Kiinnipitotilanteiden yhteys ohjaajien työkykyyn ja -hyvinvointiin
Lehtoranta, Jenni (2018)
Lehtoranta, Jenni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110316587
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018110316587
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli jäsentää eräässä yksityisessä kehitysvammaisten hoitokodissa esiintyvästä asukkaiden toteuttamasta fyysisestä väkivaltaisuudesta seuraavien kiinnipitotilanteiden määrää ja yleisyyttä sekä selvittää, millaisia vaikutuksia kiinnipitotilanteilla on työntekijöiden työkykyyn ja -hyvinvointiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä riittävä määrä tietoa ja mahdollisimman paljon kehitysehdotuksia, joiden avulla on mahdollista lähteä tulevaisuudessa kehittämään sekä yksittäisten työntekijöiden että koko työyhteisön työkykyä ja -hyvinvointia. Toimipaikan anonymiteetin turvaamiseksi kyseisestä hoitokodista käytettiin tässä opinnäytetyössä nimeä Organisaatio.
Opinnäytetyössä käytettiin sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Aineistonkeruumenetelmät olivat arkistomateriaalin käyttö ja työntekijöille suunnattu kysely. Määrällisen eli kvantitatiivisen tutkielmaosuuden tutkimusmateriaalina toimi erään yksityisen kehitysvammaisten hoitokodin potilastietojärjestelmään raportoitujen väkivaltatilanteisiin ja rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvät huomiot aikaväliltä 1.9.2017 - 28.2.2018. Laadullisen eli kvalitatiivisen tutkielmaosuuden tutkimusaineisto syntyi kyseisen Organisaation vakituisille työntekijöille suunnatun kyselyn vastauksista. Kyselyn avulla kerättiin tietoa työntekijöiden mielipiteistä ja kokemuksista turvallisuuden tunteeseen, työpaikkaväkivaltaan, kiinnipitotilanteisiin, jälkihoitoon ja työhyvinvoinnin kehittämiseen liittyen. Kyselyn vastausprosentti oli täysi sata, sillä kaikki kymmenen työntekijää vastasivat kyselyyn.
Tutkimustulosten perusteella Organisaatiossa esiintyi puolen vuoden seuranta-aikana yhteensä kahdeksankymmentäkahdeksan (88) kiinnipitoon johtanutta väkivaltatilannetta. Tutkielma koski kuitenkin vain kahta kehitysvammaista asukasta, joten näiden kahden asukkaan toteuttaman väkivaltaisuuden lisäksi kyseisessä hoitokodissa on mahdollisesti esiintynyt myös muiden asukkaiden toteuttamaa fyysistä väkivaltaisuutta. Tutkimustulosten perusteella pelko väkivaltaa ja sen uhkaa kohtaan on näkynyt työyhteisössä. Vain yksi työntekijä ei ole kertomansa mukaan loukkaantunut väkivalta- ja kiinnipitotilanteiden seurauksena. Muut yhdeksän työntekijää ovat saaneet väkivalta- ja kiinnipitotilanteiden seurauksena eriasteisia ruhjeita ja vammoja. Vaikka väkivalta- ja kiinnipitotilanteet vaikuttavat toisinaan työkykyyn, niiden ei olla kuitenkaan nähty vaikuttavan merkittävästi työmotivaatioon.
Tutkielmassa on esitetty yleisellä tasolla muutamia kehitysehdotuksia työntekijöiden työkyvyn ja koko työyhteisön työhyvinvoinnin kehittämiseksi. Vastausten perusteella parhaiten väkivalta- ja kiinnipitotilanteista toipumista edistäisi avoin työilmapiiri, välitön vertaistuki ja ryhmäkeskustelut työyhteisössä. Työyhteisön yhteishengen kehittäminen nähtiin erittäin tärkeänä kehityskohteena työkykyyn ja -hyvinvointiin liittyen. Tärkeiksi kehityskohteiksi listattiin myös työnohjauksen ja psyykkisen jälkihoidon tarjoaminen sekä työterveyshuollon kehittäminen. Kehitysehdotukset koskivat lisäksi muun muassa väkivalta- ja kiinnipitotilanteiden purkua. Osa työntekijöistä esitti myös halukkuutensa lisäkoulutuksia kohtaan. Lisäksi erilaisten kokemuskouluttajien luennot kiinnostivat vastausten perusteella osaa työntekijöistä. Toivottiin esimerkiksi järjestettyä mahdollisuutta kuulla tai tutustua toisiin hoitokoteihin, joissa on samoja ongelmia, joita Organisaatiossa esiintyy.
Opinnäytetyössä käytettiin sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Aineistonkeruumenetelmät olivat arkistomateriaalin käyttö ja työntekijöille suunnattu kysely. Määrällisen eli kvantitatiivisen tutkielmaosuuden tutkimusmateriaalina toimi erään yksityisen kehitysvammaisten hoitokodin potilastietojärjestelmään raportoitujen väkivaltatilanteisiin ja rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvät huomiot aikaväliltä 1.9.2017 - 28.2.2018. Laadullisen eli kvalitatiivisen tutkielmaosuuden tutkimusaineisto syntyi kyseisen Organisaation vakituisille työntekijöille suunnatun kyselyn vastauksista. Kyselyn avulla kerättiin tietoa työntekijöiden mielipiteistä ja kokemuksista turvallisuuden tunteeseen, työpaikkaväkivaltaan, kiinnipitotilanteisiin, jälkihoitoon ja työhyvinvoinnin kehittämiseen liittyen. Kyselyn vastausprosentti oli täysi sata, sillä kaikki kymmenen työntekijää vastasivat kyselyyn.
Tutkimustulosten perusteella Organisaatiossa esiintyi puolen vuoden seuranta-aikana yhteensä kahdeksankymmentäkahdeksan (88) kiinnipitoon johtanutta väkivaltatilannetta. Tutkielma koski kuitenkin vain kahta kehitysvammaista asukasta, joten näiden kahden asukkaan toteuttaman väkivaltaisuuden lisäksi kyseisessä hoitokodissa on mahdollisesti esiintynyt myös muiden asukkaiden toteuttamaa fyysistä väkivaltaisuutta. Tutkimustulosten perusteella pelko väkivaltaa ja sen uhkaa kohtaan on näkynyt työyhteisössä. Vain yksi työntekijä ei ole kertomansa mukaan loukkaantunut väkivalta- ja kiinnipitotilanteiden seurauksena. Muut yhdeksän työntekijää ovat saaneet väkivalta- ja kiinnipitotilanteiden seurauksena eriasteisia ruhjeita ja vammoja. Vaikka väkivalta- ja kiinnipitotilanteet vaikuttavat toisinaan työkykyyn, niiden ei olla kuitenkaan nähty vaikuttavan merkittävästi työmotivaatioon.
Tutkielmassa on esitetty yleisellä tasolla muutamia kehitysehdotuksia työntekijöiden työkyvyn ja koko työyhteisön työhyvinvoinnin kehittämiseksi. Vastausten perusteella parhaiten väkivalta- ja kiinnipitotilanteista toipumista edistäisi avoin työilmapiiri, välitön vertaistuki ja ryhmäkeskustelut työyhteisössä. Työyhteisön yhteishengen kehittäminen nähtiin erittäin tärkeänä kehityskohteena työkykyyn ja -hyvinvointiin liittyen. Tärkeiksi kehityskohteiksi listattiin myös työnohjauksen ja psyykkisen jälkihoidon tarjoaminen sekä työterveyshuollon kehittäminen. Kehitysehdotukset koskivat lisäksi muun muassa väkivalta- ja kiinnipitotilanteiden purkua. Osa työntekijöistä esitti myös halukkuutensa lisäkoulutuksia kohtaan. Lisäksi erilaisten kokemuskouluttajien luennot kiinnostivat vastausten perusteella osaa työntekijöistä. Toivottiin esimerkiksi järjestettyä mahdollisuutta kuulla tai tutustua toisiin hoitokoteihin, joissa on samoja ongelmia, joita Organisaatiossa esiintyy.