Omaisen surutyön tukeminen saattohoitotyössä
Siponen, Laura; Tötterström, Teresa (2018)
Siponen, Laura
Tötterström, Teresa
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111317083
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111317083
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa saattohoitopotilaan omaisen tuen tarpeita surutyössä. Tavoitteena oli parantaa henkilökunnan valmiuksia tukea saattohoitopotilaan omaisia surutyössä. Opinnäytetyön työelämäkumppanina toimi vuonna 2017 avattu Espoon sairaalan palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa tarjoava osasto Villa Glims, jonka tavoitteena on tarjota perhekeskeisesti laadukasta ja kokonaisvaltaista hoitoa potilaan kuolemaan saakka. Opinnäytetyön aihe valikoitui työelämänkumppanin tarpeiden pohjalta. Opinnäytetyö on osa Laurean Ohjaus hoitotyössä -hanketta, jonka tarkoituksena on kehittää potilas- ja opiskelijaohjausta.
Vuosittain saattohoitoa tarvitsee Suomessa noin 15 000 henkilöä. Suurten ikäluokkien vanhetessa saattohoidon tarve edelleen kasvaa, sillä monen saattohoitoa mahdollisesti vaativan sairauden esiintyvyys yleistyy iän myötä. Saattohoito ei keskity pelkästään potilaan hoitoon. Omaisten tukeminen ja huomioiminen ovat osa kokonaisvaltaista saattohoitoa hoidon aikana ja myös potilaan kuoleman jälkeen. Sosiaali- ja terveysministeriö on reagoinut saattohoidon kasvavaan tarpeeseen ja saattohoidon laadun kehittämiseen uudistetussa saattohoitosuosituksessaan, jossa kehittämistarpeena on muun muassa lisätä ja tehdä tunnetuksi keinoja, joilla varmistetaan kuolevan henkilön läheisten jaksaminen ja sosiaaliturvan saanti.
Tämän opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin kansallisista ja kansainvälisistä tutkimuksista Medicin ja EBSCOhostin tietokannoista. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella kirjallisuuskatsaukseen valikoitui mukaan 12 tutkimusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä apuna käyttäen.
Tämän opinnäytetyön tuloksena nousi esiin kolme pääluokkaa: kuolemaan liittyvien tunteiden herättämä tuen tarve, kuoleman käsittelemisen tarve sekä tiedollisen ja sosiaalisen tuen tarve. Kuolemaan liittyvien tunteiden herättämä tuen tarve piti sisällään henkiset tunteet ja fyysiset tuntemukset. Kuoleman käsittelemisen tarpeeseen sisältyivät toiminnallisuuden tukemisen tarve surutyössä sekä sisäisten voimavarojen vahvistaminen. Tiedollisen ja sosiaalisen tuen tarve koostui epävirallisesta tuesta ja virallisesta tuesta. Omaisen tuen tarve surutyössä on yksilöllistä, vaikka tiettyjä esimerkiksi ikään tai sukupuoleen sidoksissa olevia ominaispiirteitä onkin havaittavissa. Tärkeimpinä tuen lähteinä nousi esiin epävirallisen tuen muodot, jotka käsittivät muun muassa perheeltä ja lähipiiriltä saadun tuen. Tukea saatiin myös virallisista lähteistä, kuten esimerkiksi terveydenhuoltohenkilöstöltä sekä vertaistuen kautta.
Tämä opinnäytetyö osoitti, että tutkimustietoa saattohoitopotilaan omaisen surutyöstä ja tuen tarpeista surutyössä on saatavilla vähän, joten kaikki tutkimustieto, jossa omaiset pääsisivät kertomaan näkemyksistään, olisi hyödyllistä. Jatkotutkimusaiheina voitaisiin selvittää, miksi epävirallinen tuki koettiin merkittävimmäksi, tavoittaako olemassa oleva virallinen tuki tukea tarvitsevat ja millaisin keinoin hoitohenkilökunta voi tukea saattohoitopotilaan omaista surutyössä.
Vuosittain saattohoitoa tarvitsee Suomessa noin 15 000 henkilöä. Suurten ikäluokkien vanhetessa saattohoidon tarve edelleen kasvaa, sillä monen saattohoitoa mahdollisesti vaativan sairauden esiintyvyys yleistyy iän myötä. Saattohoito ei keskity pelkästään potilaan hoitoon. Omaisten tukeminen ja huomioiminen ovat osa kokonaisvaltaista saattohoitoa hoidon aikana ja myös potilaan kuoleman jälkeen. Sosiaali- ja terveysministeriö on reagoinut saattohoidon kasvavaan tarpeeseen ja saattohoidon laadun kehittämiseen uudistetussa saattohoitosuosituksessaan, jossa kehittämistarpeena on muun muassa lisätä ja tehdä tunnetuksi keinoja, joilla varmistetaan kuolevan henkilön läheisten jaksaminen ja sosiaaliturvan saanti.
Tämän opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimusaineisto kerättiin kansallisista ja kansainvälisistä tutkimuksista Medicin ja EBSCOhostin tietokannoista. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella kirjallisuuskatsaukseen valikoitui mukaan 12 tutkimusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä apuna käyttäen.
Tämän opinnäytetyön tuloksena nousi esiin kolme pääluokkaa: kuolemaan liittyvien tunteiden herättämä tuen tarve, kuoleman käsittelemisen tarve sekä tiedollisen ja sosiaalisen tuen tarve. Kuolemaan liittyvien tunteiden herättämä tuen tarve piti sisällään henkiset tunteet ja fyysiset tuntemukset. Kuoleman käsittelemisen tarpeeseen sisältyivät toiminnallisuuden tukemisen tarve surutyössä sekä sisäisten voimavarojen vahvistaminen. Tiedollisen ja sosiaalisen tuen tarve koostui epävirallisesta tuesta ja virallisesta tuesta. Omaisen tuen tarve surutyössä on yksilöllistä, vaikka tiettyjä esimerkiksi ikään tai sukupuoleen sidoksissa olevia ominaispiirteitä onkin havaittavissa. Tärkeimpinä tuen lähteinä nousi esiin epävirallisen tuen muodot, jotka käsittivät muun muassa perheeltä ja lähipiiriltä saadun tuen. Tukea saatiin myös virallisista lähteistä, kuten esimerkiksi terveydenhuoltohenkilöstöltä sekä vertaistuen kautta.
Tämä opinnäytetyö osoitti, että tutkimustietoa saattohoitopotilaan omaisen surutyöstä ja tuen tarpeista surutyössä on saatavilla vähän, joten kaikki tutkimustieto, jossa omaiset pääsisivät kertomaan näkemyksistään, olisi hyödyllistä. Jatkotutkimusaiheina voitaisiin selvittää, miksi epävirallinen tuki koettiin merkittävimmäksi, tavoittaako olemassa oleva virallinen tuki tukea tarvitsevat ja millaisin keinoin hoitohenkilökunta voi tukea saattohoitopotilaan omaista surutyössä.