Mayerin ja Colen hematoksyliinien vertailu hematoksyliini-eosiinivärjäyksessä
Laamanen, Minna; Ruotsalainen, Pauliina (2018)
Laamanen, Minna
Ruotsalainen, Pauliina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111517211
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111517211
Tiivistelmä
Histologisia näytteitä eli kudosnäytteitä käytetään kliinisen patologian tutkimuksissa potilaan solujen ja kudosten rakennemuutosten selvittämiseksi. Yleisimmät histologiset tutkimukset perustuvat värjättyjen kudosleikkeiden tarkasteluun mikroskoopilla. Patologian laboratoriossa kudosnäyte käy läpi esikäsittelyprosessin, jonka jälkeen objektilaseille kiinnitetyt leikkeet visualisoidaan erilaisten värjäysten avulla.
Hematoksyliini-eosiinivärjäys on yleisin histologisten näytteiden värjäämiseen käytetty menetelmä. Siinä hematoksyliini värjää solujen tumat sinisiksi ja eosiini sytoplasman ja muun taustan punaiseksi. Hematoksyliinistä on käytössä useita eri versioita, joista eräs on Colen hematoksyliini. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten Colen hematoksyliini värjää kudosnäytteet verrattuna yleisemmin käytettyyn Mayerin hematoksyliiniin. Tavoitteena oli tehdä Colen hematoksyliinille värjäytymistulosten arviointi.
Opinnäytetyön aihe saatiin suomalaiselta kemianalan yritykseltä Reagena Oy:ltä, joka valmistaa Colen hematoksyliiniä eräälle asiakkaalleen tilauksesta. Toimeksiantaja tarvitsi Colen ja Mayerin hematoksyliinien vertailun voidakseen hyväksyttää Colen hematoksyliinin viralliseksi in vitro -diagnostiikkatuotteeksi.
Menetelmänä käytettiin kokeellista kvantitatiivista tutkimusta. Patologian laboratoriosta saadusta monikudosblokista leikattiin leikkeet objektilaseille ja värjättiin rinnakkain Colen ja Mayerin hematoksyliineillä. Värjäykset tehtiin käsin ja molemmissa värjäyksissä käytettiin samaa värjäysohjetta. Värjäytymistulosten arviointia varten laadittiin kyselylomake, jonka avulla patologian laboratorioissa työskentelevät solubiologit arvioivat värjäyksiä numeerisesti ja sanallisesti. Arvioinnissa vertailtiin värjäytymiseroja eri kudosten välillä eri ominaisuuksien kannalta. Arvioitavat kudokset olivat tonsilla eli nielurisa, appendix eli umpilisäke, munuainen, iho, maksa, haima ja istukka. Vertailtavat ominaisuudet olivat kudoksen rakenteen erottuminen, tuman rakenteiden erottuminen, tumien ja muun kudoksen välinen kontrasti sekä värjäyksen soveltuvuus kudoksen tarkasteluun.
Tuloksissa korostuu jonkin verran värjäysohjeen optimaalisuus Colen hematoksyliinille. Eroja värjäytyvyydessä on myös eri kudosten välillä. Toisille kudoksille Mayerin hematoksyliini soveltui käytetyllä ohjeella värjättäessä paremmin ja toisille taas Colen hematoksyliini. Molemmilla hematoksyliineillä värjäytymistulosten keskiarvot olivat kuitenkin samansuuntaiset. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Colen hematoksyliini soveltuu hyvin tutkimuksessa tarkasteltujen kudosten värjäämiseen.
Hematoksyliini-eosiinivärjäys on yleisin histologisten näytteiden värjäämiseen käytetty menetelmä. Siinä hematoksyliini värjää solujen tumat sinisiksi ja eosiini sytoplasman ja muun taustan punaiseksi. Hematoksyliinistä on käytössä useita eri versioita, joista eräs on Colen hematoksyliini. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten Colen hematoksyliini värjää kudosnäytteet verrattuna yleisemmin käytettyyn Mayerin hematoksyliiniin. Tavoitteena oli tehdä Colen hematoksyliinille värjäytymistulosten arviointi.
Opinnäytetyön aihe saatiin suomalaiselta kemianalan yritykseltä Reagena Oy:ltä, joka valmistaa Colen hematoksyliiniä eräälle asiakkaalleen tilauksesta. Toimeksiantaja tarvitsi Colen ja Mayerin hematoksyliinien vertailun voidakseen hyväksyttää Colen hematoksyliinin viralliseksi in vitro -diagnostiikkatuotteeksi.
Menetelmänä käytettiin kokeellista kvantitatiivista tutkimusta. Patologian laboratoriosta saadusta monikudosblokista leikattiin leikkeet objektilaseille ja värjättiin rinnakkain Colen ja Mayerin hematoksyliineillä. Värjäykset tehtiin käsin ja molemmissa värjäyksissä käytettiin samaa värjäysohjetta. Värjäytymistulosten arviointia varten laadittiin kyselylomake, jonka avulla patologian laboratorioissa työskentelevät solubiologit arvioivat värjäyksiä numeerisesti ja sanallisesti. Arvioinnissa vertailtiin värjäytymiseroja eri kudosten välillä eri ominaisuuksien kannalta. Arvioitavat kudokset olivat tonsilla eli nielurisa, appendix eli umpilisäke, munuainen, iho, maksa, haima ja istukka. Vertailtavat ominaisuudet olivat kudoksen rakenteen erottuminen, tuman rakenteiden erottuminen, tumien ja muun kudoksen välinen kontrasti sekä värjäyksen soveltuvuus kudoksen tarkasteluun.
Tuloksissa korostuu jonkin verran värjäysohjeen optimaalisuus Colen hematoksyliinille. Eroja värjäytyvyydessä on myös eri kudosten välillä. Toisille kudoksille Mayerin hematoksyliini soveltui käytetyllä ohjeella värjättäessä paremmin ja toisille taas Colen hematoksyliini. Molemmilla hematoksyliineillä värjäytymistulosten keskiarvot olivat kuitenkin samansuuntaiset. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Colen hematoksyliini soveltuu hyvin tutkimuksessa tarkasteltujen kudosten värjäämiseen.