Huumausainerikostutkinnan etsinnät : pakkokeinoharkinta Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen yleisjohtovuorossa
Rönkä, Lari; Heijari, Kalle (2018)
Rönkä, Lari
Heijari, Kalle
Poliisiammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112017532
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112017532
Tiivistelmä
Paikkaan kohdistuvat etsinnät ovat huumausainerikostutkinnassa tärkeitä pakkokeinoja. Ensiarvoisen tärkeää etsinnöissä on niiden oikea ajoittaminen ja oikeaan paikkaan kohdistaminen. Huumausainerikostutkinnan alkuvaiheen pakkokeinoista päättää poliisissa pidättämiseen oikeutettu virkamiehenä yleisjohtaja. Pakkokeinoharkintaa varten kenttäpartio antaa yleisjohtajalle puhelimitse asiaesittelyn, jonka pohjalta yleisjohtaja tekee päätöksen. Pakkokeinoharkinnassa on tärkeää, että molemmat osapuolet puhuvat samoilla, yksiselitteisesti ymmärrettävillä termeillä. Osapuolten persoona tai ennakkoluulot eivät saa vaikuttaa siihen, pyydetäänkö etsintöihin lupaa.
Tässä opinnäytetyössä selvitetään, mitä ongelmia ja kehittämiskohteita Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen on yleisjohtajien harkitessa pakkokeinoa huumausainerikostutkinnan alkuvaiheessa. Onko kommunikaatio yleisjohtajan ja kenttäpartion välillä asian tärkeyteen nähden oikean tyylistä ja oikeusvarmaa, sekä onko vuorovaikutus osapuolten välillä erilaista riippuen osapuolten persoonasta. Lisäksi opinnäytetyössä selvitetään, miten kenttäpartion ja yleisjohtajan kommunikointia voidaan tehostaa ja miten kyettäisiin kehittämään uusia toimintamalleja pakkokeinoharkinnan kommunikaatioon päällystöpäivystäjän ja kenttäpartion välille.
Opinnäytetyön aihe on rajattu koskemaan huumausainerikostutkinnan alkuvaiheessa määrättäviä paikkaan kohdistuvia etsintöjä Kaakkois-Suomen poliisilaitoksella ja tutkimusongelmaa on lähestytty kahdesta eri suunnasta käyttäen kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää.
Tuloksena kommunikaatiosta löydettiin eroja pakkokeinoharkintaan liittyvän puhelun odotuksissa. Yleisjohtajat odottavan kenttäpartiolta valmista pakettia ja kenttäpartiot toivovat puhelun olevan enemmän alkukeskustelu mahdollisista pakkokeinoista. Myös puhelun jälkeisessä kirjaamisessa löydettiin erilaista menettelyä. Opinnäytetyön pohjalta epäkohtien oikaisemiseksi yleisjohtajille on koottu pieni tietopaketti ja kentän koulutusta on valmisteltu.
Tässä opinnäytetyössä selvitetään, mitä ongelmia ja kehittämiskohteita Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen on yleisjohtajien harkitessa pakkokeinoa huumausainerikostutkinnan alkuvaiheessa. Onko kommunikaatio yleisjohtajan ja kenttäpartion välillä asian tärkeyteen nähden oikean tyylistä ja oikeusvarmaa, sekä onko vuorovaikutus osapuolten välillä erilaista riippuen osapuolten persoonasta. Lisäksi opinnäytetyössä selvitetään, miten kenttäpartion ja yleisjohtajan kommunikointia voidaan tehostaa ja miten kyettäisiin kehittämään uusia toimintamalleja pakkokeinoharkinnan kommunikaatioon päällystöpäivystäjän ja kenttäpartion välille.
Opinnäytetyön aihe on rajattu koskemaan huumausainerikostutkinnan alkuvaiheessa määrättäviä paikkaan kohdistuvia etsintöjä Kaakkois-Suomen poliisilaitoksella ja tutkimusongelmaa on lähestytty kahdesta eri suunnasta käyttäen kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää.
Tuloksena kommunikaatiosta löydettiin eroja pakkokeinoharkintaan liittyvän puhelun odotuksissa. Yleisjohtajat odottavan kenttäpartiolta valmista pakettia ja kenttäpartiot toivovat puhelun olevan enemmän alkukeskustelu mahdollisista pakkokeinoista. Myös puhelun jälkeisessä kirjaamisessa löydettiin erilaista menettelyä. Opinnäytetyön pohjalta epäkohtien oikaisemiseksi yleisjohtajille on koottu pieni tietopaketti ja kentän koulutusta on valmisteltu.