Työpaikalla hoitajien työhyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavat tekijät ja niiden minimoiminen : opas esimiehille
Lindroos, Heikki (2018)
Lindroos, Heikki
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112117713
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112117713
Tiivistelmä
Opinnäytetyö kirjoitettiin hoitotyön esimiehille oppaaksi, jossa tarkastellaan hoitajien työhyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä ja esimiehen keinoja niiden minimoimiseksi. Työhyvinvointiin liittyy työntekijän koko psykososiaalinen ja fyysinen lähityöympäristö ja se kertoo työyhteisön toiminnan sujumisesta. Vaikka jokainen työntekijä vaikuttaa työyhteisön työhyvinvointiin, on esimiehellä ratkaiseva rooli työhyvinvoinnin rakentamisessa ja kehittämisessä.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa, narratiivista kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku toteutettiin sekä kotimaisista että ulkomaisista tietokannoista - kuten Terveyskirjasto, PubMed, Cochrane Library, Google Scholar - ja painetusta kirjallisuudesta. Tutkimukseen pyrittiin valitsemaan mahdollisimman tuoreita ja luotettavia lähteitä.
Negatiivisesti työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät jaetaan fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja muihin tekijöihin. Fyysisiin tekijöihin kuuluu mm. nostot ja potilassiirrot, aggressiiviset potilaat ja tarttuvat taudit. Psyykkisiin tekijöihin kuuluu mm. työmäärä, epävarmuus sekä vaikutus- ja koulutusmahdollisuudet. Sosiaalisiin tekijöihin kuuluu mm. esimieheen liittyvät tekijät, yhteistyön sujumattomuus, eristyneisyys ja kiusaaminen. Muihin tekijöihin kuuluu mm. epäsäännölliset ja hankalat työajat, pitkät työpäivät ja väkivallan uhka.
Työhyvinvoinnin johtaminen jaetaan ennakoivaan, eli ongelmia ehkäisevään, korjaavaan, eli ongelmia ratkaisevaan, ja välilliseen toimintaan, eli viestintään, koulutukseen ja kartoituksiin. Aktiivinen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen esimies, joka toimii tilanteissa reilusti vaikuttaa työyhteisön työhyvinvointiin positiivisesti.
Työhyvinvoinnin negatiivisesti vaikuttavien tekijöiden minimoimisesta on monia hyötyjä sekä työyhteisölle että organisaatiolle laajemmin. Työntekijöiden henkinen ja fyysinen hyvinvointi lisääntyy, työyhteisön me-henki kohenee, sairauspoissaolot ja niihin liittyvät kustannukset vähenevät ja tuottavuus paranee.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa, narratiivista kirjallisuuskatsausta. Tiedonhaku toteutettiin sekä kotimaisista että ulkomaisista tietokannoista - kuten Terveyskirjasto, PubMed, Cochrane Library, Google Scholar - ja painetusta kirjallisuudesta. Tutkimukseen pyrittiin valitsemaan mahdollisimman tuoreita ja luotettavia lähteitä.
Negatiivisesti työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät jaetaan fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja muihin tekijöihin. Fyysisiin tekijöihin kuuluu mm. nostot ja potilassiirrot, aggressiiviset potilaat ja tarttuvat taudit. Psyykkisiin tekijöihin kuuluu mm. työmäärä, epävarmuus sekä vaikutus- ja koulutusmahdollisuudet. Sosiaalisiin tekijöihin kuuluu mm. esimieheen liittyvät tekijät, yhteistyön sujumattomuus, eristyneisyys ja kiusaaminen. Muihin tekijöihin kuuluu mm. epäsäännölliset ja hankalat työajat, pitkät työpäivät ja väkivallan uhka.
Työhyvinvoinnin johtaminen jaetaan ennakoivaan, eli ongelmia ehkäisevään, korjaavaan, eli ongelmia ratkaisevaan, ja välilliseen toimintaan, eli viestintään, koulutukseen ja kartoituksiin. Aktiivinen, tasapuolinen ja oikeudenmukainen esimies, joka toimii tilanteissa reilusti vaikuttaa työyhteisön työhyvinvointiin positiivisesti.
Työhyvinvoinnin negatiivisesti vaikuttavien tekijöiden minimoimisesta on monia hyötyjä sekä työyhteisölle että organisaatiolle laajemmin. Työntekijöiden henkinen ja fyysinen hyvinvointi lisääntyy, työyhteisön me-henki kohenee, sairauspoissaolot ja niihin liittyvät kustannukset vähenevät ja tuottavuus paranee.