Työperäisen säteilyaltistuksen mittaaminen isotooppiosastolla
Pikkarainen, Maarit; Planting, Anu (2018)
Pikkarainen, Maarit
Planting, Anu
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112317924
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112317924
Tiivistelmä
Isotooppilääketieteessä käytetään radioaktiivisia aineita, jotka altistavat henkilökunnan säännöllisesti pienille säteilyannoksille usein vuosien kuluessa. Suurimmat säteilyannokset terveydenhuollossa aiheutuvat isotooppiosastojen työntekijöille. Isotooppitutkimusten- ja hoitojen määrä on Suomessa voimakkaassa kasvussa. Erityisesti PET-tutkimukset lisääntyivät merkittävästi vuosien 2012 ja 2015 välillä. Säteilyannoksen ja syöpien kehittymisen välillä on lineaarinen suhde jo pienillä annoksilla.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksen avulla lisätä tietoa isotooppityössä käytettävistä dosimetreistä ja niiden käytöstä. Tarkoitus on koota yhteen uusinta tietoa henkilöannosmittauksen suorittamisesta. Opinnäytetyössä haettiin vastauksia kysymyksiin, mitä dosimetrejä on käytetty isotooppityössä säteilyannoksen mittaamiseen ja kuinka niitä on käytetty.
Opinnäytetyössä analysoiduissa tutkimuksissa kokonais-, iho- ja mykiön säteilyannosta on mitattu isotooppiosastoilla monilla erityyppisillä dosimetreilla monista eri anatomisista sijaintipaikoista. Valittu dosimetri ja sen anatominen sijainti vaikuttavat mitattuun säteilyannokseen. Säteilylain mukaan mittaamisessa pitäisi pyrkiä selvittämään työntekijän saama korkein säteilyannos, joka ei tutkimusten mukaan välttämättä aina toteudu. Tutkimusten mukaan työntekijöiden saamiin säteilyannoksiin vaikuttavat myös esimerkiksi työntekijän yksilölliset työtavat ja työtehtävät sekä säteilylajit, joille työntekijä altistuu.
Johtopäätöksenä todetaan, että säteilyannoksen mittaamiseen isotooppiosastolla liittyy monia haasteita. Tärkeää on selvittää kunkin työntekijän kohdalla yksilöllisesti säteilyannoksen jakautuminen, jotta korkein annos voidaan mitata mahdollisimman luotettavasti.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksen avulla lisätä tietoa isotooppityössä käytettävistä dosimetreistä ja niiden käytöstä. Tarkoitus on koota yhteen uusinta tietoa henkilöannosmittauksen suorittamisesta. Opinnäytetyössä haettiin vastauksia kysymyksiin, mitä dosimetrejä on käytetty isotooppityössä säteilyannoksen mittaamiseen ja kuinka niitä on käytetty.
Opinnäytetyössä analysoiduissa tutkimuksissa kokonais-, iho- ja mykiön säteilyannosta on mitattu isotooppiosastoilla monilla erityyppisillä dosimetreilla monista eri anatomisista sijaintipaikoista. Valittu dosimetri ja sen anatominen sijainti vaikuttavat mitattuun säteilyannokseen. Säteilylain mukaan mittaamisessa pitäisi pyrkiä selvittämään työntekijän saama korkein säteilyannos, joka ei tutkimusten mukaan välttämättä aina toteudu. Tutkimusten mukaan työntekijöiden saamiin säteilyannoksiin vaikuttavat myös esimerkiksi työntekijän yksilölliset työtavat ja työtehtävät sekä säteilylajit, joille työntekijä altistuu.
Johtopäätöksenä todetaan, että säteilyannoksen mittaamiseen isotooppiosastolla liittyy monia haasteita. Tärkeää on selvittää kunkin työntekijän kohdalla yksilöllisesti säteilyannoksen jakautuminen, jotta korkein annos voidaan mitata mahdollisimman luotettavasti.