Protonihoidot sädehoidossa : Kirjallisuuskatsaus
Pyötsiä, Tomi; Rissanen, Jonna-Mari (2018)
Pyötsiä, Tomi
Rissanen, Jonna-Mari
Savonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112518058
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112518058
Tiivistelmä
Protonihoito on yksi monista sädehoidon antotavoista. Protonihoidolla pyritään aiheuttamaan solutuhoa kasvainten ja erilaisten sairauksien aiheuttamiin muutoksiin ihmiskehossa. Tällä hetkellä Suomessa ei ole protonihoitolaitoksia, vaan lähin protonihoitolaitos sijaitsee Ruotsissa, Uppsalassa. Suomen sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän tekemän raportin (2010) mukaan protonihoitolaitos voitaisiin rakentaa myös Suomeen, mikäli Uppsalassa sijaitsevan hoitolaitoksen suomalaispotilaiden osuus kasvaa suureksi. Maailmanlaajuisesti katsottuna protonihoitolaitoksia on toiminnassa 70 kappaletta sijoittuen 18:aan eri maahan.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota luotettavaa tietoa sädehoidoissa käytettävistä protonihoidoista kirjallisuuskatsauksen avulla. Työn tavoitteena oli lisätä tietoa protonihoidoista röntgenhoitajille ja röntgenhoitajaopiskelijoille. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostui 15:stä kansainvälisestä tieteellisestä artikkelista, joiden hakuun käytettiin manuaalisen haun lisäksi elektronisia tietokantoja. Kirjallisuushaku suoritettiin hyödyntämällä tietokantoja kuten ScienceDirect, PubMed, CINAHL, Medic ja Google Scholar. Saamasta aineistosta haettiin vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Tuloksissa huomattiin, että protoneilla hoidettaessa potilaan normaalikudosannoksia saadaan laskettua huomattavasti verrattuna konventionaaliseen fotonisädehoitoon. Normaalikudoksen ja riskielimien annoksen laskeminen saadaan aikaan protoneille tunnusomaisella Braggin piikillä, jolla kuvataan protonien tarkoin määritellyn ja luovuttaman energian annosmaksimia. Protonien käyttäytyminen väliaineessa eroaa siis fotoneista ja protoneilla saadaan aikaan tarkka annosjakauma mielenkiintoalueelle. Protoneilla hoidettavia kohteita oli tuloksien mukaan erityisesti pään ja kaulan alueen sekä lasten erilaisten syöpien hoidot, koska protonihoidolla saadaan säästettyä paremmin hoitotokohteen läheisyydessä olevia riskielimiä sekä normaalikudosta. Pitkän ajan tutkimustietoa kuitenkin tarvitaan, jotta protonihoitojen käytettävyydestä voitaisiin olla varmoja.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että protonihoidot näyttäytyvät hyvänä vaihtoehtona tai täydentävänä hoitomuotona tietyille potilasryhmille. Jatkotutkimusehdotuksena esitetään systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekemistä lasten kraniospinaalisten protoni- ja fotonihoitojen eroista. Vertailuun sisältyisi hoitojen pitkäaikaishaittavaikutukset ja tautiprogressio.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota luotettavaa tietoa sädehoidoissa käytettävistä protonihoidoista kirjallisuuskatsauksen avulla. Työn tavoitteena oli lisätä tietoa protonihoidoista röntgenhoitajille ja röntgenhoitajaopiskelijoille. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostui 15:stä kansainvälisestä tieteellisestä artikkelista, joiden hakuun käytettiin manuaalisen haun lisäksi elektronisia tietokantoja. Kirjallisuushaku suoritettiin hyödyntämällä tietokantoja kuten ScienceDirect, PubMed, CINAHL, Medic ja Google Scholar. Saamasta aineistosta haettiin vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Tuloksissa huomattiin, että protoneilla hoidettaessa potilaan normaalikudosannoksia saadaan laskettua huomattavasti verrattuna konventionaaliseen fotonisädehoitoon. Normaalikudoksen ja riskielimien annoksen laskeminen saadaan aikaan protoneille tunnusomaisella Braggin piikillä, jolla kuvataan protonien tarkoin määritellyn ja luovuttaman energian annosmaksimia. Protonien käyttäytyminen väliaineessa eroaa siis fotoneista ja protoneilla saadaan aikaan tarkka annosjakauma mielenkiintoalueelle. Protoneilla hoidettavia kohteita oli tuloksien mukaan erityisesti pään ja kaulan alueen sekä lasten erilaisten syöpien hoidot, koska protonihoidolla saadaan säästettyä paremmin hoitotokohteen läheisyydessä olevia riskielimiä sekä normaalikudosta. Pitkän ajan tutkimustietoa kuitenkin tarvitaan, jotta protonihoitojen käytettävyydestä voitaisiin olla varmoja.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että protonihoidot näyttäytyvät hyvänä vaihtoehtona tai täydentävänä hoitomuotona tietyille potilasryhmille. Jatkotutkimusehdotuksena esitetään systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekemistä lasten kraniospinaalisten protoni- ja fotonihoitojen eroista. Vertailuun sisältyisi hoitojen pitkäaikaishaittavaikutukset ja tautiprogressio.