Perheiden kohtaaminen rippikoulutyössä -Lapset puheeksi- keskustelun ja vapaamuotoisen tapaamisen mahdollisuudet
Paakkunainen, Niina; Siiriäinen, Janette (2018)
Paakkunainen, Niina
Siiriäinen, Janette
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805178821
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805178821
Tiivistelmä
Paakkunainen, Niina & Siiriäinen, Janette. Perheiden kohtaaminen rippikoulutyössä -
Lapset puheeksi –keskustelun ja vapaamuotoisen tapaamisen mahdollisuudet. Diak
Pieksämäki, kevät 2018. 44 sivua, neljä liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu,
Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakoniatyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) +
diakonin virkakelpoisuus sekä sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa Oulun hiippakunnan rippikoulutyön
kehittämistyön tueksi. Rippikoulutyötä pyritään kehittämään Rippikoulusuunnitelma 2017
mukaisesti niin, että vanhemmat kohdataan entistä vahvemmin. Oulun hiippakunnan
alueella on käytössä Lapset puheeksi-keskustelu, jonka käytöstä tarvitaan tietoa sen
mahdollista laajempaa käyttöön ottoa varten. Tutkimuksessa haastateltiin myös
vapaamuotoisesti vanhempia tapaavia työntekijöitä.
Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jossa haastateltiin rippikoulujen työntekijöitä.
Haastatteluja tehtiin kuusi, joista kolme oli tehnyt Lapset puheeksi- keskusteluja ja toiset
kolme oli tavannut vanhempia vapaamuotoisesti keskustellen. Kaksi Lapset puheeksikeskusteluja
enemmän tehneistä oli pienryhmärippikoulun työntekijöitä, jotka
haastattelivat kaikki pienryhmärippikouluun osallistuvat. Haastatteluilla koottu materiaali
analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysiä. Vastauksista koottiin teemoittelun avulla
kokonaisuuksia lopputulosten saamiseksi.
Haastattelujen perusteella voitiin todeta, että vanhempien tapaaminen henkilökohtaisesti
perinteisen vanhempainillan lisäksi tai sen korvaavasti, on niin nuoren, tämän perheen
kuin rippikoulutyöntekijänkin etu. Nuorelle positiivisen rippikoulukokemuksen
takaaminen helpottuu, kun työntekijällä on myös vanhempien näkemys nuoren
elämäntilanteesta ja mahdollisista haasteista rippikouluun liittyen. Samalla
molemminpuolinen yhteydenpidon kynnys madaltuu myös tulevaisuuden kannalta.
Nuoruusikäisten perheille kohtaamisen paikkoja on tarjolla huomattavasti vähemmän, kuin
pienlapsiperheille seurakunnissa.
Vanhempien kanssa käytävät keskustelut vievät kuitenkin paljon työaikaa. Tämän lisäksi
Lapset puheeksi- keskusteluun on käytävä koulutus ja siinä tulisi olla käytettävissä myös
työpari. Lokikirjan mukaan etenevä Lapset puheeksi- keskustelu koettiin haastateltavien
mukaan hyvänä ohjenuorana tapaamisissa. Lokikirjan on työntekijän tukena, jolloin myös
vaikeammat asiat tulee otettua puheeksi.
Vanhempien tapaamiset rippikoulun yhteydessä, olisivat tämän tutkimuksen perusteella
toimiva ja antoisa työskentelymuoto. Ne kuitenkin vaativat paljon resurssia ja
toimintakulttuurin muutosta
Lapset puheeksi –keskustelun ja vapaamuotoisen tapaamisen mahdollisuudet. Diak
Pieksämäki, kevät 2018. 44 sivua, neljä liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu,
Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakoniatyön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) +
diakonin virkakelpoisuus sekä sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa Oulun hiippakunnan rippikoulutyön
kehittämistyön tueksi. Rippikoulutyötä pyritään kehittämään Rippikoulusuunnitelma 2017
mukaisesti niin, että vanhemmat kohdataan entistä vahvemmin. Oulun hiippakunnan
alueella on käytössä Lapset puheeksi-keskustelu, jonka käytöstä tarvitaan tietoa sen
mahdollista laajempaa käyttöön ottoa varten. Tutkimuksessa haastateltiin myös
vapaamuotoisesti vanhempia tapaavia työntekijöitä.
Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jossa haastateltiin rippikoulujen työntekijöitä.
Haastatteluja tehtiin kuusi, joista kolme oli tehnyt Lapset puheeksi- keskusteluja ja toiset
kolme oli tavannut vanhempia vapaamuotoisesti keskustellen. Kaksi Lapset puheeksikeskusteluja
enemmän tehneistä oli pienryhmärippikoulun työntekijöitä, jotka
haastattelivat kaikki pienryhmärippikouluun osallistuvat. Haastatteluilla koottu materiaali
analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysiä. Vastauksista koottiin teemoittelun avulla
kokonaisuuksia lopputulosten saamiseksi.
Haastattelujen perusteella voitiin todeta, että vanhempien tapaaminen henkilökohtaisesti
perinteisen vanhempainillan lisäksi tai sen korvaavasti, on niin nuoren, tämän perheen
kuin rippikoulutyöntekijänkin etu. Nuorelle positiivisen rippikoulukokemuksen
takaaminen helpottuu, kun työntekijällä on myös vanhempien näkemys nuoren
elämäntilanteesta ja mahdollisista haasteista rippikouluun liittyen. Samalla
molemminpuolinen yhteydenpidon kynnys madaltuu myös tulevaisuuden kannalta.
Nuoruusikäisten perheille kohtaamisen paikkoja on tarjolla huomattavasti vähemmän, kuin
pienlapsiperheille seurakunnissa.
Vanhempien kanssa käytävät keskustelut vievät kuitenkin paljon työaikaa. Tämän lisäksi
Lapset puheeksi- keskusteluun on käytävä koulutus ja siinä tulisi olla käytettävissä myös
työpari. Lokikirjan mukaan etenevä Lapset puheeksi- keskustelu koettiin haastateltavien
mukaan hyvänä ohjenuorana tapaamisissa. Lokikirjan on työntekijän tukena, jolloin myös
vaikeammat asiat tulee otettua puheeksi.
Vanhempien tapaamiset rippikoulun yhteydessä, olisivat tämän tutkimuksen perusteella
toimiva ja antoisa työskentelymuoto. Ne kuitenkin vaativat paljon resurssia ja
toimintakulttuurin muutosta