Oman valon löytyminen : Lastensuojelukokemuksia sarjakuvina
Kankaanpää, Anna (2018)
Kankaanpää, Anna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112618155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112618155
Tiivistelmä
Tämä sosionomin opinnäytetyön raportti käsittelee lastensuojelua ja sarjakuvaa. Työn tavoite oli saada tietoa siitä, miten sarjakuvan tekeminen toimii lastensuojelun asiakkaan itseilmaisun ja omien kokemusten käsittelyn välineenä. Toisena tavoitteena oli selvittää, millaista tietoa sarjakuva voi tarjota lastensuojelun palveluiden toiminnasta ammattilaisten ja järjestelmän käyttöön. Kolmantena tavoitteena oli havainnoida, miten menetelmä toimii tämän asiakasryhmän kanssa, ja minkälaisia kokemuksia sen avulla kerrottiin.
Opinnäytetyön toteutus oli toiminnallinen, ja se järjestettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin jälkihuollon sosiaalityön kanssa. Opinnäytetyö oli sarjakuvapaja, jonka osallistujat olivat jälkihuollon asiakkaita. Pajassa syntyvien sarjakuvien aiheeksi oli annettu osallistujien omat kokemukset lastensuojelusta, sijaishuollosta ja/tai jälkihuollosta. Suunnitelman mukaisesti osallistujia olisi ollut 6–10, mutta toteutuneeseen pajaan osallistui kaksi nuorta. Molemmat saivat pajan puitteissa valmiiksi yhden sivun mittaisen sarjakuvan.
Molempien nuorten sarjakuva kertoi annetusta aiheesta. Pajan tulosten perusteella voidaan päätellä, että sarjakuva on toimiva ja havainnollinen menetelmä lastensuojelukokemuksista kertomiseen, ja tarjoaa käyttökelpoista ja elämyksellistä tietoa lastensuojelun toiminnasta yksilön kohdalla. Menetelmä sopi sitä toteuttaneiden nuorten käyttöön ja sen käyttäminen hyödytti myös tekijöitään omien kokemusten käsittelemisessä. Pajan lopputulos rohkaisee soveltamaan sarjakuvaa laajemminkin sosiaalityön kontekstissa.
Asiasanat:
Opinnäytetyön toteutus oli toiminnallinen, ja se järjestettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin jälkihuollon sosiaalityön kanssa. Opinnäytetyö oli sarjakuvapaja, jonka osallistujat olivat jälkihuollon asiakkaita. Pajassa syntyvien sarjakuvien aiheeksi oli annettu osallistujien omat kokemukset lastensuojelusta, sijaishuollosta ja/tai jälkihuollosta. Suunnitelman mukaisesti osallistujia olisi ollut 6–10, mutta toteutuneeseen pajaan osallistui kaksi nuorta. Molemmat saivat pajan puitteissa valmiiksi yhden sivun mittaisen sarjakuvan.
Molempien nuorten sarjakuva kertoi annetusta aiheesta. Pajan tulosten perusteella voidaan päätellä, että sarjakuva on toimiva ja havainnollinen menetelmä lastensuojelukokemuksista kertomiseen, ja tarjoaa käyttökelpoista ja elämyksellistä tietoa lastensuojelun toiminnasta yksilön kohdalla. Menetelmä sopi sitä toteuttaneiden nuorten käyttöön ja sen käyttäminen hyödytti myös tekijöitään omien kokemusten käsittelemisessä. Pajan lopputulos rohkaisee soveltamaan sarjakuvaa laajemminkin sosiaalityön kontekstissa.
Asiasanat: