Vantaa-malli: Seurakunnan työntekijän ja vapaaehtoisten kokemuksia turvapaikanhakijoiden parissa työskentelystä vastaanottokeskuksissa
Mahmood, Riina (2018)
Mahmood, Riina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112217867
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112217867
Tiivistelmä
Riina Mahmood. Vantaa-malli – seurakunnan työntekijän ja vapaaehtoisten kokemuksia turvapaikanhakijoiden parissa työskentelystä vastaanottokeskuksissa. 62 sivua, 3 liitettä. Marraskuu 2018. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Sosionomi (AMK), kirkon nuorisotyö.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia vapaaehtoistyöntekijöillä ja seurakunnan työntekijällä oli syntynyt Vantaa-mallin vapaaehtoistoiminnassa vapaaehtoiskoulutuksesta ja siihen osallistumisesta, käytännön toiminnasta sekä motivaatiosta. Vantaa-mallin vapaaehtoistoiminta perustettiin vuonna 2015 vastaanottokeskuksissa asuvien turvapaikanhakijoiden tukemiseksi. Vantaa-mallin päätoimijoita olivat Vantaan kaupunki, Suomen punainen risti sekä Vantaan seurakunnat. Vantaan seurakunnat toimivat opinnäytetyön toimeksiantajana. Opinnäytetyö oli osa Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Kirkon tutkimuskeskuksen yhteistyössä tekemää Seurakunnat turvapaikkatoimijoina
-tutkimushanketta.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka teoreettinen viitekehys koostui turvapaikanhakijaprosesseista, vastaanottokeskuksista, vapaaehtoistoiminnasta,
maahanmuuttajien kohtaamisesta sekä tutkimusympäristöinä
toimineista Vantaa-mallista ja Vantaan seurakunnista. Aineiston keruumenetelminä on hyödynnetty Kirkon tutkimuskeskuksen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun
tutkimuksen valmiiksi luotuja puolistrukturoituja teemahaastattelurunkoja. Haastatteluun osallistui yksi seurakunnan työntekijä sekä kaksi vapaaehtoista. Haastattelut toteutettiin syyskuussa 2016 kahtena erillisenä haastatteluna seurakunnan työntekijälle ja vapaaehtoisille.
Vantaa-mallin vapaaehtoistoiminta näyttäytyi jäsentyneenä ja hyvin organisoituneena. Vapaaehtoistyöhön oli selkeänä enemmistönä ilmoittautunut työikäisiä naisia. Vapaaehtoisille tarjottiin lyhyt koulutus, joka mahdollisti nopean pääsyn käytännön toiminnan pariin. Vapaaehtoiset kokivat koulutuksen riittävänä sellaisenaan. Vastaanottokeskuksissa vapaaehtoiset toimivat eri ryhmissä ohjaajina turvapaikanhakijoille. Myös erilaisia tapahtumia ja retkiä oli järjestetty sekä turvapaikanhakijoita oli autettu turvapaikkaprosessiin liittyvissä asioissa. Vapaaehtoisten kokemukset käytännön toiminnasta olivat monipuolisia. Haasteelliset kokemukset liittyivät kommunikointivaikeuksiin sekä ryhmänhallintaan. Molemmat vapaaehtoiset korostivat, että yksi tärkein työväline ryhmissä olisi tulkin mahdollinen käyttäminen. Myönteiset kokemukset toiminnasta olivat yhteydessä omaan motivaatioon. Turvapaikanhakijoiden oma motivaatio ja antama positiivinen palaute toi tunnetta vapaaehtoistyön merkityksellisyydestä. Vapaaehtoiset olivat saaneet tukea omaan jaksamiseen myös toisilta vapaaehtoisilta, seurakunnalta ja läheisiltä. Vapaaehtoisia tuettiin lisäkoulutuksilla, työnohjauksella, kehittämisilloilla sekä omilla retkillä ja juhlilla. Vapaaehtoistoiminnassa lopettaneita muistettiin jälkikäteen kiitos-paketeilla.
Asiasanat: seurakunta, turvapaikanhakija, vapaaehtoistyö, vastaanottokeskus
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia vapaaehtoistyöntekijöillä ja seurakunnan työntekijällä oli syntynyt Vantaa-mallin vapaaehtoistoiminnassa vapaaehtoiskoulutuksesta ja siihen osallistumisesta, käytännön toiminnasta sekä motivaatiosta. Vantaa-mallin vapaaehtoistoiminta perustettiin vuonna 2015 vastaanottokeskuksissa asuvien turvapaikanhakijoiden tukemiseksi. Vantaa-mallin päätoimijoita olivat Vantaan kaupunki, Suomen punainen risti sekä Vantaan seurakunnat. Vantaan seurakunnat toimivat opinnäytetyön toimeksiantajana. Opinnäytetyö oli osa Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Kirkon tutkimuskeskuksen yhteistyössä tekemää Seurakunnat turvapaikkatoimijoina
-tutkimushanketta.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka teoreettinen viitekehys koostui turvapaikanhakijaprosesseista, vastaanottokeskuksista, vapaaehtoistoiminnasta,
maahanmuuttajien kohtaamisesta sekä tutkimusympäristöinä
toimineista Vantaa-mallista ja Vantaan seurakunnista. Aineiston keruumenetelminä on hyödynnetty Kirkon tutkimuskeskuksen ja Diakonia-ammattikorkeakoulun
tutkimuksen valmiiksi luotuja puolistrukturoituja teemahaastattelurunkoja. Haastatteluun osallistui yksi seurakunnan työntekijä sekä kaksi vapaaehtoista. Haastattelut toteutettiin syyskuussa 2016 kahtena erillisenä haastatteluna seurakunnan työntekijälle ja vapaaehtoisille.
Vantaa-mallin vapaaehtoistoiminta näyttäytyi jäsentyneenä ja hyvin organisoituneena. Vapaaehtoistyöhön oli selkeänä enemmistönä ilmoittautunut työikäisiä naisia. Vapaaehtoisille tarjottiin lyhyt koulutus, joka mahdollisti nopean pääsyn käytännön toiminnan pariin. Vapaaehtoiset kokivat koulutuksen riittävänä sellaisenaan. Vastaanottokeskuksissa vapaaehtoiset toimivat eri ryhmissä ohjaajina turvapaikanhakijoille. Myös erilaisia tapahtumia ja retkiä oli järjestetty sekä turvapaikanhakijoita oli autettu turvapaikkaprosessiin liittyvissä asioissa. Vapaaehtoisten kokemukset käytännön toiminnasta olivat monipuolisia. Haasteelliset kokemukset liittyivät kommunikointivaikeuksiin sekä ryhmänhallintaan. Molemmat vapaaehtoiset korostivat, että yksi tärkein työväline ryhmissä olisi tulkin mahdollinen käyttäminen. Myönteiset kokemukset toiminnasta olivat yhteydessä omaan motivaatioon. Turvapaikanhakijoiden oma motivaatio ja antama positiivinen palaute toi tunnetta vapaaehtoistyön merkityksellisyydestä. Vapaaehtoiset olivat saaneet tukea omaan jaksamiseen myös toisilta vapaaehtoisilta, seurakunnalta ja läheisiltä. Vapaaehtoisia tuettiin lisäkoulutuksilla, työnohjauksella, kehittämisilloilla sekä omilla retkillä ja juhlilla. Vapaaehtoistoiminnassa lopettaneita muistettiin jälkikäteen kiitos-paketeilla.
Asiasanat: seurakunta, turvapaikanhakija, vapaaehtoistyö, vastaanottokeskus