Kuvitella, olla : kuvan ja inhimillisen todellisuuden suhteesta
Manninen, Sara (2018)
Manninen, Sara
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018113019268
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018113019268
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö pohtii kuvan ja kuvallisuuden olemusta suhteessa inhimilliseen todellisuuteen. Tarkoituksenani on selvittää kuvan merkityksiä itselleni kuvataiteilijana. Tarkastelen aihetta kuvan tulkintaan liittyvien kysymysten valossa sekä tekijyyden ja kokijuuden näkökulmasta.
Tekstissä omat muistoni ja kokemukseni kuvan tekijänä limittyvät lähteissä tehtyihin huomioihin ja esiintyviin teorioihin kuvasta. Havainnollistan teorioita omien sekä muiden taiteilijoiden teoksien kautta. Etenen tekstissä yleisemmästä pohdinnasta kohti intiimimpää ja syväluotaavampaa kuvan tarkastelua, ikään kuin kuvan fysiologisesta hahmottamisesta kokonaisvaltaiseen ruumiilliseen ja psyykkiseen kokemiseen.
Kuvallisuus on perimmäinen osa ihmisen psyykettä, jonkinlainen esihistoriallinen kyky tai ominaisuus. Kuvan kokeminen ja tekeminen on paitsi mielessä tapahtuva prosessi, myös kehollinen kokemus, eikä läheskään aina tavoitettavissa sanoin. Kuvan ja kuvallisuuden kokemista voisi kokonaisvaltaisuudessaan nimittää olotilaksi.
Tutkimus altisti minut uudella tavalla kuvalle ja auttoi minua hahmottamaan omaa tekijyyttäni ja sen eri tasoja. Olen entistä tietoisempi omista kuvan tulkintatottumuksistani ja kyvykkäämpi kyseenalaistamaan niitä.
Tekstissä omat muistoni ja kokemukseni kuvan tekijänä limittyvät lähteissä tehtyihin huomioihin ja esiintyviin teorioihin kuvasta. Havainnollistan teorioita omien sekä muiden taiteilijoiden teoksien kautta. Etenen tekstissä yleisemmästä pohdinnasta kohti intiimimpää ja syväluotaavampaa kuvan tarkastelua, ikään kuin kuvan fysiologisesta hahmottamisesta kokonaisvaltaiseen ruumiilliseen ja psyykkiseen kokemiseen.
Kuvallisuus on perimmäinen osa ihmisen psyykettä, jonkinlainen esihistoriallinen kyky tai ominaisuus. Kuvan kokeminen ja tekeminen on paitsi mielessä tapahtuva prosessi, myös kehollinen kokemus, eikä läheskään aina tavoitettavissa sanoin. Kuvan ja kuvallisuuden kokemista voisi kokonaisvaltaisuudessaan nimittää olotilaksi.
Tutkimus altisti minut uudella tavalla kuvalle ja auttoi minua hahmottamaan omaa tekijyyttäni ja sen eri tasoja. Olen entistä tietoisempi omista kuvan tulkintatottumuksistani ja kyvykkäämpi kyseenalaistamaan niitä.