Videoneuvottelujärjestelmät
Termäs, Kaski (2010)
Termäs, Kaski
Lahden ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037547
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037547
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää erilaisten videoneuvottelujärjestelmien eroja sekä ominaisuuksia. Tämän opinnäytetyön lopussa on pohdittu millaisille kohderyhmille kukin tuote on tarkoitettu.
Työn perusteella videoneuvottelujärjestelmät voidaan jakaa karkeasti pikaviestiohjelmiin, joissa videokeskustelijoiden määrä on rajattu, sekä oikeisiin konferenssijärjestelmiin, joissa on mukana koko kokoushuone. Erilaisilla ratkaisuilla on merkittäviä hintaeroja, etenkin yllämainitun jaon mukaan.
Videoneuvottelujärjestelmillä voidaan saavuttaa huomattavia vähennyksiä matkuskuskustannuksissa, mikäli järjestelmä mitoitetaan yrityksen mukaan oikein. Väärin perustein hankittu järjestelmä saattaa jopa kasvattaa kustannuksia. Toinen selkeä etu järjestelmistä on niiden tuomat pr-edut.
Tuloksena tutkimuksesta selvisi, että mikäli videon välityksellä ei ole tarvetta nähdä kuin toisten osanottajien ilmeet ja eleet kasvoista, selviää järjestelmän hankinnasta halvalla, parhaimmillaan ilmaiseksi. Jos taas tarve on saada konferenssi näyttämään luonnolliselta tai mukaan halutaan useampi henkilö saman pöydän ääressä ilman erillisiä kameroita, joutuu ratkaisusta maksamaan paljon.
Lähes kaikki tutkimuksen ratkaisut käyttävät samoja standardeja ja ovat näin teknisiltä ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaisia. Vertailun ratkaisuista vain yksi käyttää pelkästään suljetun koodin protokollaa. Useimmat tuotteista tukivat sekä H.323- että SIP-protokollia.
SIP on tarkoitettu istuntojen käsittelyyn eikä itsessään tue multimediavirtoja mutta muiden protokollien avustamana toimii tässä tehtävässä hyvin. .H.323 on puolestaan tarkoitettu ääni- ja videovirran välittämiseen ja skaalautumaan helposti.
Tulevaisuudessa videoneuvottelujärjestelmät pienentyvät ja kulkevat henkilökohtaisen kommunikaatiolaitteen mukana. Lisäksi siirrytään kolmiulotteisiin konferensseihin.
Työn perusteella videoneuvottelujärjestelmät voidaan jakaa karkeasti pikaviestiohjelmiin, joissa videokeskustelijoiden määrä on rajattu, sekä oikeisiin konferenssijärjestelmiin, joissa on mukana koko kokoushuone. Erilaisilla ratkaisuilla on merkittäviä hintaeroja, etenkin yllämainitun jaon mukaan.
Videoneuvottelujärjestelmillä voidaan saavuttaa huomattavia vähennyksiä matkuskuskustannuksissa, mikäli järjestelmä mitoitetaan yrityksen mukaan oikein. Väärin perustein hankittu järjestelmä saattaa jopa kasvattaa kustannuksia. Toinen selkeä etu järjestelmistä on niiden tuomat pr-edut.
Tuloksena tutkimuksesta selvisi, että mikäli videon välityksellä ei ole tarvetta nähdä kuin toisten osanottajien ilmeet ja eleet kasvoista, selviää järjestelmän hankinnasta halvalla, parhaimmillaan ilmaiseksi. Jos taas tarve on saada konferenssi näyttämään luonnolliselta tai mukaan halutaan useampi henkilö saman pöydän ääressä ilman erillisiä kameroita, joutuu ratkaisusta maksamaan paljon.
Lähes kaikki tutkimuksen ratkaisut käyttävät samoja standardeja ja ovat näin teknisiltä ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaisia. Vertailun ratkaisuista vain yksi käyttää pelkästään suljetun koodin protokollaa. Useimmat tuotteista tukivat sekä H.323- että SIP-protokollia.
SIP on tarkoitettu istuntojen käsittelyyn eikä itsessään tue multimediavirtoja mutta muiden protokollien avustamana toimii tässä tehtävässä hyvin. .H.323 on puolestaan tarkoitettu ääni- ja videovirran välittämiseen ja skaalautumaan helposti.
Tulevaisuudessa videoneuvottelujärjestelmät pienentyvät ja kulkevat henkilökohtaisen kommunikaatiolaitteen mukana. Lisäksi siirrytään kolmiulotteisiin konferensseihin.