RAKENTEELLINEN SOSIAALITYÖ VASTAANOTTOKESKUKSISSA : Nykytila ja mahdollisuudet
Allén, Salli (2018)
Allén, Salli
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112518073
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112518073
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin, millaista on turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa tehtävä sosiaalihuoltolain mukainen työ. Sen lisäksi selvitettiin, mitkä tekijät edistävät ja estävät rakenteellisen sosiaalityön toteutumista vastaanottokeskustyössä.
Aineistona olivat pääkaupunkiseudun vastaanottokeskuksissa työskentelevien
sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden haastattelut. Haastatteluihin osallistui
yhteensä yhdeksän henkilöä: kolme sosiaaliohjaaja ja kuusi sosiaalityöntekijää.
Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja haastatteluista
saatu aineisto käsiteltiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tuloksista kävi ilmi, että vastaanottokeskuksissa tehtävä sosiaalialan työ on yksilöpainotteista, asiakasmäärät ovat suuria ja työn luonne on hektistä. Työn koettiin jäävän suurista asiakasmääristä johtuen pintapuoliseksi. Asiakkaat eivät
kuulu turvapaikkastatuksestaan johtuen kunnallisten palveluiden piiriin, joten
vastaanottokeskuksen sosiaalipalveluiden tehtävänä on selvitellä eri ikäisten ja
erilaisessa elämäntilanteessa olevien asiakkaiden asioita. Tästä syystä työssä
koettiin tärkeäksi sosiaalialan laaja-alainen asiantuntemus. Työhön tuo erityispiirteen myös se, että suomalainen palvelujärjestelmä on asiakkaille vieras.
Rakenteellinen sosiaalityö vastaanottokeskuksissa oli vähäistä, vaikka sille nähtiin
olevan tarvetta. Rakenteellisen sosiaalityön estäviksi tekijöiksi mainittiin asiakastyön suuri määrä, sosiaalihuollon ammattihenkilöiden osaamisen puute
sekä organisaation kulttuuri. Edistävinä tekijöinä pidettiin osittain samoja asioita:
organisaation kulttuuria, ammattitaitoa sekä toimivia yhteistyöverkostoja niin yksiköiden sisällä kuin myös niiden ulkopuolella.
Jotta rakenteellinen sosiaalityö saadaan osaksi vastaanottokeskusten työkäytäntöjä, on nykyisiä rakenteita ja työtapoja muutettava. Vastaanottokeskuksissa työskentelevien sosiaalialan ammattilaisten on verkostoiduttava yli työnantajarajojen ja kehitettävä verkostotyötä myös keskusten ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Koska asiakasmäärät ovat suuria, on perinteisen yksilötyön rinnalle mietittävä ryhmämuotoisen sosiaalityön mahdollisuutta.
Aineistona olivat pääkaupunkiseudun vastaanottokeskuksissa työskentelevien
sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden haastattelut. Haastatteluihin osallistui
yhteensä yhdeksän henkilöä: kolme sosiaaliohjaaja ja kuusi sosiaalityöntekijää.
Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja haastatteluista
saatu aineisto käsiteltiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tuloksista kävi ilmi, että vastaanottokeskuksissa tehtävä sosiaalialan työ on yksilöpainotteista, asiakasmäärät ovat suuria ja työn luonne on hektistä. Työn koettiin jäävän suurista asiakasmääristä johtuen pintapuoliseksi. Asiakkaat eivät
kuulu turvapaikkastatuksestaan johtuen kunnallisten palveluiden piiriin, joten
vastaanottokeskuksen sosiaalipalveluiden tehtävänä on selvitellä eri ikäisten ja
erilaisessa elämäntilanteessa olevien asiakkaiden asioita. Tästä syystä työssä
koettiin tärkeäksi sosiaalialan laaja-alainen asiantuntemus. Työhön tuo erityispiirteen myös se, että suomalainen palvelujärjestelmä on asiakkaille vieras.
Rakenteellinen sosiaalityö vastaanottokeskuksissa oli vähäistä, vaikka sille nähtiin
olevan tarvetta. Rakenteellisen sosiaalityön estäviksi tekijöiksi mainittiin asiakastyön suuri määrä, sosiaalihuollon ammattihenkilöiden osaamisen puute
sekä organisaation kulttuuri. Edistävinä tekijöinä pidettiin osittain samoja asioita:
organisaation kulttuuria, ammattitaitoa sekä toimivia yhteistyöverkostoja niin yksiköiden sisällä kuin myös niiden ulkopuolella.
Jotta rakenteellinen sosiaalityö saadaan osaksi vastaanottokeskusten työkäytäntöjä, on nykyisiä rakenteita ja työtapoja muutettava. Vastaanottokeskuksissa työskentelevien sosiaalialan ammattilaisten on verkostoiduttava yli työnantajarajojen ja kehitettävä verkostotyötä myös keskusten ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Koska asiakasmäärät ovat suuria, on perinteisen yksilötyön rinnalle mietittävä ryhmämuotoisen sosiaalityön mahdollisuutta.