Minun esikouluni : varhaiskasvatuksen oppimisympäristön vaikutus maahanmuuttajataustaisten erityisen tuen tarpeen lasten elämään
Vesa, Katja; Wahlberg, Katri (2018)
Vesa, Katja
Wahlberg, Katri
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121321278
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121321278
Tiivistelmä
Tutkimuksemme alkoi marraskuussa 2017 ja päättyi joulukuussa 2018. Toteutimme tutkimuksemme laadullisena tutkimuksena. Toimeksiantajamme oli erään eteläsuomalaisen kaupungin päivähoitoyksikkö. Yhteyshenkilönämme toimivan varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa käydyssä keskustelussa nousi esiin mielenkiinto tuoda lapsen ääni kuulluksi. Tartuimme ajatukseen tarkastella erityisen tuen tarpeen lasten esiopetusta päiväkodin integroidussa oppimisympäristössä korostaen heidän ajatuksiaan omasta esiopetuksestaan. Tutkimuksen alkaessa lapset eivät olleet ymmärtäneet olevansa jo esikoulussa, sillä ystävät olivat siirtyneet esiopetukseen koulun yhteyteen, heidän jäädessä samaan päivähoitoyksikköön esiopetusvuodeksi.
Työmme tavoitteena oli selvittää, kuinka lapsi oman esiopetuksensa oppimisympäristön näkee ja kokee, ja kuinka varhaiskasvatuksen erityisopettaja huomioi lasten erityistarpeet. Haastattelumenetelmänä oli puolistrukturoitu haastattelu, jonka toteutimme sekä lapsille että varhaiskasvatuksen erityisopettajalle. Haastattelemamme kolme lasta olivat maahanmuuttajataustaisia.
Lasten haastatteluista nousi keskeisenä tuloksena kolme aihealuetta: kieli, leikki ja kaverit. Lapset kokivat oppimisympäristönsä leikin ja kavereiden kautta. Huomioitavaa kaikista haastatteluista oli suomen kielen osaamisen tärkeys ja merkitys. Mikäli lapsi osaa ja ymmärtää suomen kieltä, pystyy hän toimimaan ryhmänsä täysivaltaisena jäsenenä ja oppimaan. Kieli mahdollistaa ja parantaa lapsen leikki- sekä kaveritaitoja, jolloin myös oppiminen helpottuu.
Varhaiskasvatuksen erityisopettajan haastattelun yhteenvetona voi todeta, että pedagogiikan erityisasiantuntijuudellaan hän rakentaa ja muokkaa, yhdessä lasten kanssa, varhaiskasvatuksen oppimisympäristön sellaiseksi, että se tukee lasten kielen kehitystä, kaveri- ja leikkitaitojen kehitystä sekä osallisuuden kokemusta. Tästä syntyy oppiminen.
Ydinasiaksi ja johtopäätökseksi tämän kaiken edellä kuvatun mahdollistajaksi muodostimme ajatuksen – Tunne lapsi: Näe, kuule ja tue. Laadukas oppimisympäristö tukee suomen kielen oppimista sekä maahanmuuttajataustaisen lapsen integroitumista yhteiskuntaan.
Työmme tavoitteena oli selvittää, kuinka lapsi oman esiopetuksensa oppimisympäristön näkee ja kokee, ja kuinka varhaiskasvatuksen erityisopettaja huomioi lasten erityistarpeet. Haastattelumenetelmänä oli puolistrukturoitu haastattelu, jonka toteutimme sekä lapsille että varhaiskasvatuksen erityisopettajalle. Haastattelemamme kolme lasta olivat maahanmuuttajataustaisia.
Lasten haastatteluista nousi keskeisenä tuloksena kolme aihealuetta: kieli, leikki ja kaverit. Lapset kokivat oppimisympäristönsä leikin ja kavereiden kautta. Huomioitavaa kaikista haastatteluista oli suomen kielen osaamisen tärkeys ja merkitys. Mikäli lapsi osaa ja ymmärtää suomen kieltä, pystyy hän toimimaan ryhmänsä täysivaltaisena jäsenenä ja oppimaan. Kieli mahdollistaa ja parantaa lapsen leikki- sekä kaveritaitoja, jolloin myös oppiminen helpottuu.
Varhaiskasvatuksen erityisopettajan haastattelun yhteenvetona voi todeta, että pedagogiikan erityisasiantuntijuudellaan hän rakentaa ja muokkaa, yhdessä lasten kanssa, varhaiskasvatuksen oppimisympäristön sellaiseksi, että se tukee lasten kielen kehitystä, kaveri- ja leikkitaitojen kehitystä sekä osallisuuden kokemusta. Tästä syntyy oppiminen.
Ydinasiaksi ja johtopäätökseksi tämän kaiken edellä kuvatun mahdollistajaksi muodostimme ajatuksen – Tunne lapsi: Näe, kuule ja tue. Laadukas oppimisympäristö tukee suomen kielen oppimista sekä maahanmuuttajataustaisen lapsen integroitumista yhteiskuntaan.