Down-lapsen läheisen kokemus tarvitsemastaan tiedosta, ohjauksesta ja tuesta
Aro-Panula, Kaisa (2018)
Aro-Panula, Kaisa
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121421556
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121421556
Tiivistelmä
Down-lapsia syntyy Suomessa vuosittain noin 70. Downin oireyhtymä on yleisin kehitysvamman taustasyy. Hoitohenkilökunnan on tärkeää tietää, mitä tietoa, ohjausta ja tukea down-lapsen läheiset tarvitsevat, jotta down-lapset pystyvät elämään tavallisen lapsuuden. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mitä tietoa, ohjausta ja tukea down-lapsen läheiset tarvitsevat. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa terveydenhuoltohenkilökunnalle down-lapsen läheisen ohjaamisen tueksi.
Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin määrällistä lähestymistapaa. Kohderyhmänä olivat Down-lapsen läheiset. Aineisto kerättiin sähköisen kyselyn avulla. Kyselyyn vastasi 52 down-lapsen läheistä. Opinnäytetyön tulokset havainnollistettiin taulukoiden ja analysoitiin ristiintaulukoinnin avulla.
Tuloksista selvisi down-lasten läheisten saaneen melko hyvin tietoa terveydestä ja sairauksista. Aktivoiva ja osallistava ohjaustilanne toteutui. Myös tuen saantiin ja ensitiedonantotilanteeseen oltiin tyytyväisiä. Ohjausta ja tukea ei oltu kuitenkaan saatu riittävästi omien voimavarojen löytämiseen, jaksamiseen ja tilanteen selkiytymiseen. Vähiten tietoa oli saatu down-lapsen vaikutuksesta perhesuhteisiin sekä down-lapsen ravitsemuksesta. Nykytilanteessa down-lasten läheiset kokivat tarvitsevansa tietoa yhteiskunnan tuista, ravitsemuksesta ja kuntoutuksesta. Down-lapsen ikä vaikutti tiedontarpeeseen.
Johtopäätöksenä todettiin, että terveydenhuoltohenkilökunnan tietoa yhteiskunnan tuista, ravitsemuksesta, kuntoutuksesta ja perhesuhteista tulisi lisätä. Myös tunnepuolen ohjausosaamista, voimavarojen ja jaksamisen tukemisosaamista sekä tilanteiden käsittelyä koskevaa osaamista tulisi kasvattaa.
Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin määrällistä lähestymistapaa. Kohderyhmänä olivat Down-lapsen läheiset. Aineisto kerättiin sähköisen kyselyn avulla. Kyselyyn vastasi 52 down-lapsen läheistä. Opinnäytetyön tulokset havainnollistettiin taulukoiden ja analysoitiin ristiintaulukoinnin avulla.
Tuloksista selvisi down-lasten läheisten saaneen melko hyvin tietoa terveydestä ja sairauksista. Aktivoiva ja osallistava ohjaustilanne toteutui. Myös tuen saantiin ja ensitiedonantotilanteeseen oltiin tyytyväisiä. Ohjausta ja tukea ei oltu kuitenkaan saatu riittävästi omien voimavarojen löytämiseen, jaksamiseen ja tilanteen selkiytymiseen. Vähiten tietoa oli saatu down-lapsen vaikutuksesta perhesuhteisiin sekä down-lapsen ravitsemuksesta. Nykytilanteessa down-lasten läheiset kokivat tarvitsevansa tietoa yhteiskunnan tuista, ravitsemuksesta ja kuntoutuksesta. Down-lapsen ikä vaikutti tiedontarpeeseen.
Johtopäätöksenä todettiin, että terveydenhuoltohenkilökunnan tietoa yhteiskunnan tuista, ravitsemuksesta, kuntoutuksesta ja perhesuhteista tulisi lisätä. Myös tunnepuolen ohjausosaamista, voimavarojen ja jaksamisen tukemisosaamista sekä tilanteiden käsittelyä koskevaa osaamista tulisi kasvattaa.