Kuuden viikon tasapainoharjoittelun yhteys nivelsairaan tasapainoon
Palimo, Riikka; Partanen, Suvi (2018)
Palimo, Riikka
Partanen, Suvi
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121722047
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121722047
Tiivistelmä
Nivelsairaudet lisäävät niitä sairastavien kaatumisriskiä suhteessa muihin saman ikäisiin henkilöihin 30-35%. Jo itsestään kaatumiset ikääntyneillä ovat yleisiä, vaikkei kaatunut henkilö sairastaisikaan nivelsairautta. Kaatumistapaturmat lisääntyvät vuosi vuodelta Suomen ikärakenteen vuoksi ja yli 65-vuotiaista joka kolmas, ja yli 80-vuotiaista joka toinen, kaatuu vuosittain. Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia subjektiivisen ja objektiivisen tasapainon kehittymistä tasapainon harjoittamisen myötä nivelsairailla henkilöillä. Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää tasapainoharjoittelun mahdollisia hyötyjä osana kaatumisten ehkäisyä. Toimeksiantajana työssä toimii Turun Seudun Nivelyhdistys ry.
Opinnäytetyö toteutettiin tasapainointerventiona, joka sisälsi ryhmämuotoisen harjoittelun lisäksi osallistujien toimintakyvyn alku- sekä loppukartoitukset. Monipuolisen ryhmäharjoittelun sekä yksilöllisesti luodun kotiharjoitteluohjelman on aiemmin todettu vähentävän kaatumisten määrää sekä riskiä. Ryhmämuotoinen harjoittelu sisälsi tasapaino-, liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoittelua. Osallistujat harjoittelivat myös kotona ryhmässä saatujen kotiharjoitteiden avulla. Aineiston keräämiseksi käytettiin haastattelua sekä objektiivisia mittareita: kaatumispelkokyselyä, Bergin tasapainotestiä, voimalevyllä mitattavaa asentohuojuntaa ja viiden toiston tuoliltanousutestiä. Kohderyhmänä opinnäytetyössä olivat nivelsairaat henkilöt, jotka kokivat tasapainonsa heikentyneen (n=6).
Opinnäytetyö osoitti, että kuuden viikon tasapainointerventiolla pystyttiin vaikuttamaan osallistujien kaatumisenpelkoon sekä kehittämään viiden toiston tuoliltanousutestin tuloksia. Loppuhaastatteluissa kävi myös ilmi, että neljä osallistujaa kuudesta koki tasapainonsa kehittyneen. Bergin tasapainotestin ja asentohuojunnan tuloksissa ei ollut näkyvissä merkittävää muutosta.
Tasapainointerventiolla pystyttiin vaikuttamaan interventioon osallistuneiden kaatumisenpelkoon ja lisäämään osallistujien liikkumisen varmuutta. Kaatumisenpelko itsessään on merkittävä kaatumisvaaraa lisäävä tekijä. Näin ollen pelon lievittymisen myötä interventio vähensi osallistujien kaatumisriskiä.
Opinnäytetyö toteutettiin tasapainointerventiona, joka sisälsi ryhmämuotoisen harjoittelun lisäksi osallistujien toimintakyvyn alku- sekä loppukartoitukset. Monipuolisen ryhmäharjoittelun sekä yksilöllisesti luodun kotiharjoitteluohjelman on aiemmin todettu vähentävän kaatumisten määrää sekä riskiä. Ryhmämuotoinen harjoittelu sisälsi tasapaino-, liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoittelua. Osallistujat harjoittelivat myös kotona ryhmässä saatujen kotiharjoitteiden avulla. Aineiston keräämiseksi käytettiin haastattelua sekä objektiivisia mittareita: kaatumispelkokyselyä, Bergin tasapainotestiä, voimalevyllä mitattavaa asentohuojuntaa ja viiden toiston tuoliltanousutestiä. Kohderyhmänä opinnäytetyössä olivat nivelsairaat henkilöt, jotka kokivat tasapainonsa heikentyneen (n=6).
Opinnäytetyö osoitti, että kuuden viikon tasapainointerventiolla pystyttiin vaikuttamaan osallistujien kaatumisenpelkoon sekä kehittämään viiden toiston tuoliltanousutestin tuloksia. Loppuhaastatteluissa kävi myös ilmi, että neljä osallistujaa kuudesta koki tasapainonsa kehittyneen. Bergin tasapainotestin ja asentohuojunnan tuloksissa ei ollut näkyvissä merkittävää muutosta.
Tasapainointerventiolla pystyttiin vaikuttamaan interventioon osallistuneiden kaatumisenpelkoon ja lisäämään osallistujien liikkumisen varmuutta. Kaatumisenpelko itsessään on merkittävä kaatumisvaaraa lisäävä tekijä. Näin ollen pelon lievittymisen myötä interventio vähensi osallistujien kaatumisriskiä.