Sepelvaltimoiden varjoainetutkimuksessa käyneiden potilaiden profiilit, hoitopolut sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö ja erikoissairaanhoidon palvelujen käytön kustannukset vuonna 2016 Kainuun keskussairaalassa
Kuopusjärvi, Lassi; Hietala, Miia; Lyttinen, Minna (2018)
Kuopusjärvi, Lassi
Hietala, Miia
Lyttinen, Minna
Oulun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121922522
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121922522
Tiivistelmä
Sepelvaltimotauti on yksi Suomen merkittävimmistä kansansairauksista, ja se kuuluu sydän- ja verisuonisairauksiin, joista aiheutuu eniten kuormitusta terveydenhuoltoon. Sydänsairauksien ehkäisyn ja hoidon onnistumisella tai epäonnistumisella on mittavat kansantaloudelliset seuraukset. Sepelvaltimotaudin hoidon tarve lisääntyy entisestään suurten ikäluokkien ikääntyessä, ja paineet kustannusten hallintaan sekä prosessien kehittämiseen kasvavat tulevina vuosina. Sepelvaltimotauti on suomalaisten yleisin kuolinsyy.
Opinnäytetyömme on kvantitatiivinen retrospektiivinen rekisteritutkimus, jossa selvitimme Kainuun keskussairaalassa (KAKS) sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa vuonna 2016 käyneiden asiakkaiden profiileja ja palvelupolkuja. Aineistomme koostui kardiorekisteriin ja LifeCare-potilastietojärjestelmään kirjatuista sepelvaltimoiden varjoainetutkimuksessa käyneiden ja invasiivisesti hoidettujen asiakkaiden tiedoista sekä Effica Raportointi -ohjelmasta saaduista kuntalaskutustiedoista. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää hoitokustannuksia, asiakasprofiileja ja palvelupolkuja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää sepelvaltimoiden varjoainetutkimuksessa käyneiden potilaiden hoitopolkua.
Tutkimusaineisto (n = 565) tallennettiin Excel -taulukkolaskentaohjelmalla ja analysointi suoritettiin SPSS -tilastointiohjelmalla. Tulosten perusteella luotiin kolme asiakasprofiilia. Lisäksi muodostettiin profiili OYS:ssa jatkohoitoa saaneille (n = 61). Tyypillinen miespotilas oli 67-vuotias ja naispotilas 70-vuotias. Tyypillisellä potilaalla oli dyslipidemiaa sekä verenpainetautia, mutta hän ei sairastanut diabetesta eikä tupakoinut, eikä hänellä ollut sukurasitusta sepelvaltimotaudin suhteen. Tyypillisesti hoidontarve syntyi rintakivun ja/tai hengenahdistuksen kokemuksesta rasituksessa (ja/tai levossa). Hoitoon hakeuduttiin oireesta riippuen terveyskeskukseen, sairaalan poliklinikalle tai lääkäriasemalle. Kovinta kipua kokeneet hakeutuivat päivystykseen. Potilaalle tehtiin tutkimuksia ja hänet haastateltiin. Potilaalle tehtiin tarvittaessa sepelvaltimoiden varjoainetutkimus ja/tai lähetettiin jatkohoitoon OYS:an.
Tuloksiamme voidaan hyödyntää sepelvaltimotaudin kuvantamisen kehittämistyössä. Tämä tutkimus on osa Sydämen asialla -hanketta, jonka kautta tuotetut erityyppiset opinnäytetyöt antavat kattavan ja monipuolisen kuvan sepelvaltimotautipotilaiden hoitoon pääsystä ja siihen liittyvistä tekijöistä Pohjois-Suomessa.
Opinnäytetyömme on kvantitatiivinen retrospektiivinen rekisteritutkimus, jossa selvitimme Kainuun keskussairaalassa (KAKS) sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa vuonna 2016 käyneiden asiakkaiden profiileja ja palvelupolkuja. Aineistomme koostui kardiorekisteriin ja LifeCare-potilastietojärjestelmään kirjatuista sepelvaltimoiden varjoainetutkimuksessa käyneiden ja invasiivisesti hoidettujen asiakkaiden tiedoista sekä Effica Raportointi -ohjelmasta saaduista kuntalaskutustiedoista. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää hoitokustannuksia, asiakasprofiileja ja palvelupolkuja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää sepelvaltimoiden varjoainetutkimuksessa käyneiden potilaiden hoitopolkua.
Tutkimusaineisto (n = 565) tallennettiin Excel -taulukkolaskentaohjelmalla ja analysointi suoritettiin SPSS -tilastointiohjelmalla. Tulosten perusteella luotiin kolme asiakasprofiilia. Lisäksi muodostettiin profiili OYS:ssa jatkohoitoa saaneille (n = 61). Tyypillinen miespotilas oli 67-vuotias ja naispotilas 70-vuotias. Tyypillisellä potilaalla oli dyslipidemiaa sekä verenpainetautia, mutta hän ei sairastanut diabetesta eikä tupakoinut, eikä hänellä ollut sukurasitusta sepelvaltimotaudin suhteen. Tyypillisesti hoidontarve syntyi rintakivun ja/tai hengenahdistuksen kokemuksesta rasituksessa (ja/tai levossa). Hoitoon hakeuduttiin oireesta riippuen terveyskeskukseen, sairaalan poliklinikalle tai lääkäriasemalle. Kovinta kipua kokeneet hakeutuivat päivystykseen. Potilaalle tehtiin tutkimuksia ja hänet haastateltiin. Potilaalle tehtiin tarvittaessa sepelvaltimoiden varjoainetutkimus ja/tai lähetettiin jatkohoitoon OYS:an.
Tuloksiamme voidaan hyödyntää sepelvaltimotaudin kuvantamisen kehittämistyössä. Tämä tutkimus on osa Sydämen asialla -hanketta, jonka kautta tuotetut erityyppiset opinnäytetyöt antavat kattavan ja monipuolisen kuvan sepelvaltimotautipotilaiden hoitoon pääsystä ja siihen liittyvistä tekijöistä Pohjois-Suomessa.