Restonomiopiskelijan työkyky
Sjöberg, Pinja (2018)
Sjöberg, Pinja
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018122322841
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018122322841
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia restonomiopiskelijoiden työkykyä heidän opiskellessaan ja käyden töissä samanaikaisesti. Päätavoitteena oli kartoittaa työssäkäyvien opiskelijoiden työkyvyn tasoa. Ensimmäisenä alatavoitteena oli luoda, tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella, kehitysehdotuksia, joiden avulla työnantaja voi edistää restonomiopiskelijoiden työkykyä. Toisena alatavoitteena oli myös avata työkyvyn käsitettä työssäkäyvän opiskelijan näkökulmasta ja nostaa sitä esille hotelli- ja ravintola-alalla. Tutkimus rajattiin Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Haagan kampuksen päivätoteutuksessa opiskeleviin hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon opiskelijoihin, jotka kävivät osa-aikaisesti töissä opiskelun ohella.
Tietoperusta pohjautuu työkyvyn, osa-aikatyön ja opiskelijan työssäkäynnin käsitteiden määrittelemiseen. Ensimmäisessä luvussa avataan osa-aikatyö ja opiskelijan työssäkäynti ja toisessa luvussa avataan työkyvyn käsitettä työkykytalomallia hyödyntäen. Työkykytalomalli jakautuu seitsemään eri osa-alueeseen, jotka ovat terveys ja toimintakyky, osaaminen, arvot, asenteet ja motivaatio, työ, työolot, työyhteisö ja johtaminen, sekä perhe, lähiyhteisö ja toimintaympäristö. Jokaista mallin osa-aluetta käsitellään myös opiskelijan näkökulman kautta.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen ja haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina. Tutkimusta varten haastateltiin viittä restonomiopiskelijaa, jotka oli valittu käyttäen eliittiotantaa. Kaikki haastateltavat olivat haastatteluiden aikana suorittamassa viimeistä puolta vuottaan kolmen ja puolen vuoden koulutuksesta ja olivat täten kykeneviä osallistumaan tutkimukseen. Haastattelut tehtiin loka-marraskuussa vuonna 2018. Haastattelun teemat muodostettiin tietoperustassa käsitellyn työkykytalomallin pohjalta.
Tulosten perusteella restonomiopiskelijat kokevat työkykynsä päällisin puolin hyväksi, mutta lähdettäessä tutkimaan asiaa syvemmältä, huomataan, kuinka monet asiat vaikuttavat työkykyyn heikentävästi. Vaikuttavia tekijöitä löytyy sekä henkilökohtaiselta puolelta että työn puolesta, ja opiskelun ja työn eteen uhrataan paljon omia voimavaroja. Opiskelun ja samanaikaisen työnteon tuoma tilanne koetaan kuitenkin välttämättömäksi pakoksi, mikä on kestettävä oman työkyvyn heikkenemisestä huolimatta.
Tietoperusta pohjautuu työkyvyn, osa-aikatyön ja opiskelijan työssäkäynnin käsitteiden määrittelemiseen. Ensimmäisessä luvussa avataan osa-aikatyö ja opiskelijan työssäkäynti ja toisessa luvussa avataan työkyvyn käsitettä työkykytalomallia hyödyntäen. Työkykytalomalli jakautuu seitsemään eri osa-alueeseen, jotka ovat terveys ja toimintakyky, osaaminen, arvot, asenteet ja motivaatio, työ, työolot, työyhteisö ja johtaminen, sekä perhe, lähiyhteisö ja toimintaympäristö. Jokaista mallin osa-aluetta käsitellään myös opiskelijan näkökulman kautta.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen ja haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina. Tutkimusta varten haastateltiin viittä restonomiopiskelijaa, jotka oli valittu käyttäen eliittiotantaa. Kaikki haastateltavat olivat haastatteluiden aikana suorittamassa viimeistä puolta vuottaan kolmen ja puolen vuoden koulutuksesta ja olivat täten kykeneviä osallistumaan tutkimukseen. Haastattelut tehtiin loka-marraskuussa vuonna 2018. Haastattelun teemat muodostettiin tietoperustassa käsitellyn työkykytalomallin pohjalta.
Tulosten perusteella restonomiopiskelijat kokevat työkykynsä päällisin puolin hyväksi, mutta lähdettäessä tutkimaan asiaa syvemmältä, huomataan, kuinka monet asiat vaikuttavat työkykyyn heikentävästi. Vaikuttavia tekijöitä löytyy sekä henkilökohtaiselta puolelta että työn puolesta, ja opiskelun ja työn eteen uhrataan paljon omia voimavaroja. Opiskelun ja samanaikaisen työnteon tuoma tilanne koetaan kuitenkin välttämättömäksi pakoksi, mikä on kestettävä oman työkyvyn heikkenemisestä huolimatta.