Kommunikaatio kehitysvammaisen lapsen kanssa
Paulamäki, Joanna (2018)
Paulamäki, Joanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901161307
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201901161307
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa erilaisista kommunikaatiomenetelmistä ja -apuvälineistä, joita voidaan hyödyntää kehitysvammaisilla lapsilla. Opinnäytetyön tehtävinä oli kartoittaa, millaisia puhetta tukevia ja korvaavia keinoja voidaan hyödyntää kommunikoitaessa heidän kanssaan. Työn tavoitteena oli edistää kehitysvammaisten lasten hoitotyötä tuomalla esiin kommunikointitapoja, joilla hoidon laatua voitaisiin parantaa.
Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja toimeksiantajana toimi Tampereen ammattikorkeakoulu. Aineistoa kerättiin hyödyntäen Medic-, Finna-, Cinahl- sekä Academic Search Premier -tietokantoja. Kirjallisuuskatsauksen avulla koottiin eri lähteissä hajallaan ollutta tietoa kommunikointimenetelmistä yhteen paikkaan.
Kootun aineiston perusteella oli mahdollista laatia lista erilaisista kommunikointiapuvälineistä ja -menetelmistä. Kehitysvammaisten lasten puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi (AAC) ilman apuvälineitä tapahtuu ilmein, elein sekä viittomin. Apuvälineillä kommunikoitaessa se tapahtuu esimerkiksi kuvien, esineiden, symbolien sekä erilaisten teknisten laitteiden avulla. Tuloksissa nousi esiin esimerkiksi PECS-, kommunikointipassi- sekä Talking Mats -menetelmät, joita voidaan hyödyntää kommunikoidessa kehitysvammaisten lasten kanssa.
Puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointitapoja on useita erilaisia ja niiden valinnassa tulee ottaa lapsi yksilöllisesti huomioon. Kehittämisehdotuksena esitetään sellaisen vihon luomista, joka sisältäisi lyhyen tiivistelmän eri apuvälineistä ja menetelmistä. Jatkotutkimusehdotuksina esitetään tutkimista vanhempien näkökulmasta, heidän jaksamisestaan ja koulutuksesta kommunikointimenetelmien käyttöön sekä aiheen tarkastelua sairaanhoitajien näkökulmasta, heidän tietämyksestään ja taidoistaan erilaisten apuvälineiden ja menetelmien käyttöön liittyen.
Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja toimeksiantajana toimi Tampereen ammattikorkeakoulu. Aineistoa kerättiin hyödyntäen Medic-, Finna-, Cinahl- sekä Academic Search Premier -tietokantoja. Kirjallisuuskatsauksen avulla koottiin eri lähteissä hajallaan ollutta tietoa kommunikointimenetelmistä yhteen paikkaan.
Kootun aineiston perusteella oli mahdollista laatia lista erilaisista kommunikointiapuvälineistä ja -menetelmistä. Kehitysvammaisten lasten puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi (AAC) ilman apuvälineitä tapahtuu ilmein, elein sekä viittomin. Apuvälineillä kommunikoitaessa se tapahtuu esimerkiksi kuvien, esineiden, symbolien sekä erilaisten teknisten laitteiden avulla. Tuloksissa nousi esiin esimerkiksi PECS-, kommunikointipassi- sekä Talking Mats -menetelmät, joita voidaan hyödyntää kommunikoidessa kehitysvammaisten lasten kanssa.
Puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointitapoja on useita erilaisia ja niiden valinnassa tulee ottaa lapsi yksilöllisesti huomioon. Kehittämisehdotuksena esitetään sellaisen vihon luomista, joka sisältäisi lyhyen tiivistelmän eri apuvälineistä ja menetelmistä. Jatkotutkimusehdotuksina esitetään tutkimista vanhempien näkökulmasta, heidän jaksamisestaan ja koulutuksesta kommunikointimenetelmien käyttöön sekä aiheen tarkastelua sairaanhoitajien näkökulmasta, heidän tietämyksestään ja taidoistaan erilaisten apuvälineiden ja menetelmien käyttöön liittyen.