Hiljaisen raporttikäytännön kehittäminen Kainuun keskussairaalan tehostetun hoidon osastolla
Kähkönen, Tiina (2010)
Kähkönen, Tiina
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410370
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410370
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä käsitellään hiljaiseen raporttikäytäntöön siirtymistä Kainuun keskussairaalan tehostetun hoidon osastolla. Opinnäytetyössä sovelletaan kehittävän työntutkimuksen metodologiaa.
Rakenteiseen kirjaamiseen siirtyminen syksyllä 2007 lisäsi kirjaamisen osuutta hoitotyössä, sen myötä kirjaamisesta tuli strukturoidumpaa kuin aikaisemmin. Tehostetun hoidon osastolla huomattiin, että hoitotyön suulliseen raporttiin kuluu paljon aikaa, samoin hoitotyön kirjaamiseen.
Historiallinen kehitysvaiheiden analyysi tehostetun hoidon osaston raportointi- ja kirjaamiskulttuurin kehittymisestä auttoi selvittämään, että kehittymisestä voidaan erottaa kolme kehityssykliä tähän päivään: Suunnittelemattomuuden aika 1970-luku, Hoitoprosessiajattelun 1980-luku ja Yksilövastuisen hoitotyön aika 1990-luku.
Raporttikäytännön muutos hiljaiseen raporttiin toteutettiin osastolla kehittämisprojektin muodossa. Eläytymismenetelmän keinoin selvitettiin hoitajien kokemuksia siitä, vapauttaako hiljainen raportti enemmän aikaa välittömään hoitotyöhön? Opinnäytetyössä haettiin vastauksia kysymyksiin, onko hiljainen raportti hyvä toimintatapa? Mitä hyviä elementtejä ja mitä huonoja elementtejä siinä on?
Tuloksissa selvisi, että hiljainen raportti on onnistunut ja hyvä toimintatapa, koska hoitotiedot ovat hyvin luettavissa, lisäksi hiljainen raportti säästää aikaa potilaan hoitotyöhön sekä henkilökohtaiseen elämään. Epäonnistuneeksi ja huonoksi toimintatavaksi hiljainen raportti koettiin, koska perehdytys ja koulutus rakenteiseen kirjaamiseen koettiin puutteelliseksi, raporttiympäristö koettiin rauhattomaksi ja työn hallinta puutteelliseksi.
Raporttikäytännön muutos on kokonaisuudessaan saanut tehostetun hoidon osastolla aikaan myönteisiä muutoksia osaston toiminnan kannalta. Välittömään hoitotyöhön on vapautunut enemmän aikaa, lisäksi hiljaisen raportin tuoma ajansäästö on mahdollistanut muutoksia työajoissa. Työyhteisö on ollut tyytyväinen hiljaiseen raporttikäytäntöön, sitä halutaan jatkaa ja edelleen kehittää.
Rakenteiseen kirjaamiseen siirtyminen syksyllä 2007 lisäsi kirjaamisen osuutta hoitotyössä, sen myötä kirjaamisesta tuli strukturoidumpaa kuin aikaisemmin. Tehostetun hoidon osastolla huomattiin, että hoitotyön suulliseen raporttiin kuluu paljon aikaa, samoin hoitotyön kirjaamiseen.
Historiallinen kehitysvaiheiden analyysi tehostetun hoidon osaston raportointi- ja kirjaamiskulttuurin kehittymisestä auttoi selvittämään, että kehittymisestä voidaan erottaa kolme kehityssykliä tähän päivään: Suunnittelemattomuuden aika 1970-luku, Hoitoprosessiajattelun 1980-luku ja Yksilövastuisen hoitotyön aika 1990-luku.
Raporttikäytännön muutos hiljaiseen raporttiin toteutettiin osastolla kehittämisprojektin muodossa. Eläytymismenetelmän keinoin selvitettiin hoitajien kokemuksia siitä, vapauttaako hiljainen raportti enemmän aikaa välittömään hoitotyöhön? Opinnäytetyössä haettiin vastauksia kysymyksiin, onko hiljainen raportti hyvä toimintatapa? Mitä hyviä elementtejä ja mitä huonoja elementtejä siinä on?
Tuloksissa selvisi, että hiljainen raportti on onnistunut ja hyvä toimintatapa, koska hoitotiedot ovat hyvin luettavissa, lisäksi hiljainen raportti säästää aikaa potilaan hoitotyöhön sekä henkilökohtaiseen elämään. Epäonnistuneeksi ja huonoksi toimintatavaksi hiljainen raportti koettiin, koska perehdytys ja koulutus rakenteiseen kirjaamiseen koettiin puutteelliseksi, raporttiympäristö koettiin rauhattomaksi ja työn hallinta puutteelliseksi.
Raporttikäytännön muutos on kokonaisuudessaan saanut tehostetun hoidon osastolla aikaan myönteisiä muutoksia osaston toiminnan kannalta. Välittömään hoitotyöhön on vapautunut enemmän aikaa, lisäksi hiljaisen raportin tuoma ajansäästö on mahdollistanut muutoksia työajoissa. Työyhteisö on ollut tyytyväinen hiljaiseen raporttikäytäntöön, sitä halutaan jatkaa ja edelleen kehittää.