Venäjän transitoliikenne Itämeren alueella : tutkimus kuljetusreittien tulevaisuudesta
Länsmans, Jesse; Kelamaa, Markus (2010)
Länsmans, Jesse
Kelamaa, Markus
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060711644
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060711644
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Venäjän Itämeren alueen transitoliikenteen nykyhetken tilanne ja sen tulevaisuudennäkymiä. Näkökulmaksi otettiin Venäjän ja sen transitoliikenteeseen Itämeren alueella vaikuttavien maiden tutkiminen. Lisäksi työssä pyrittiin miettimään keinoja, joilla eri transitoreitit tuottavat nyt lisäarvoa ja millaista lisäarvontuottoa tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan. Lähteinä työssä käytettiin Internet- ja uutisartikkeleita, oppilaitoksen materiaaleja sekä ammattikirjallisuutta. Lisäksi tutkimusta varten järjestettiin suomessa toimiville logistiikka-alan yrityksille suunnattu kyselytutkimus.
Transitoliikenteellä tarkoitetaan sellaista liikennettä, joka menee toisen maan kautta kolmanteen maahan. Venäjällä on paljon yhteistä rajaa Itämeren alueen maiden kanssa, mutta vain rajallisesti omaa satamakapasiteettiä. Tästä syystä Venäjä joutuu turvautumaan transitoliikenteeseen. Maantieteellisten seikkojen takia pääpaino tässä työssä on satamien tarkastelussa, mutta myös maantie- ja raideliikenne on pyritty huomioimaan aina tarvittaessa.
Tutkimuksessa ilmeni, että Venäjä on erittäin riippuvainen transitoliikenteestä. Transitoliikenne kasvaa koko ajan ja Venäjä ei pysty omalla tuotannollaan tai satamakapasiteetillään vastaamaan tarpeeseen. Tutkimuksessa ilmeni myös eri reittivaihtoehtojen ominaispiirteitä, kuten Baltian maiden reittien palkkakustannusten jääminen reilusti Suomen vastaavia pienemmiksi.
Tulevaisuuden kannalta oleellisilta asioilta näyttävät tällä hetkellä Venäjän kehitys niin taloudellisesti kuin poliittisestikin, eri reittien kehittyminen ja tarvittavan transitoliikenteen määrä. Määrään vaikuttaa Venäjän kyky tuottaa tavaraa itse, sen satamakapasiteetti ja sen viennin ja tuonnin rakenne.
Kyselytutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että suomalaiset yritykset ajattelevat transitoliikenteen nykyhetkeä ja tulevaisuutta samansuuntaisesti toistensa kanssa. Tutkimuksesta ilmeni, että Itämeren alueen transitomaista Puola oli selkeästi tuntemattomin maa ja Baltian maiden suhteen vastaukset noudattelivat ennakko-odotuksia Suomea halvemmasta hintatasosta ja heikommasta palveluntasosta.
Transitoliikenteellä tarkoitetaan sellaista liikennettä, joka menee toisen maan kautta kolmanteen maahan. Venäjällä on paljon yhteistä rajaa Itämeren alueen maiden kanssa, mutta vain rajallisesti omaa satamakapasiteettiä. Tästä syystä Venäjä joutuu turvautumaan transitoliikenteeseen. Maantieteellisten seikkojen takia pääpaino tässä työssä on satamien tarkastelussa, mutta myös maantie- ja raideliikenne on pyritty huomioimaan aina tarvittaessa.
Tutkimuksessa ilmeni, että Venäjä on erittäin riippuvainen transitoliikenteestä. Transitoliikenne kasvaa koko ajan ja Venäjä ei pysty omalla tuotannollaan tai satamakapasiteetillään vastaamaan tarpeeseen. Tutkimuksessa ilmeni myös eri reittivaihtoehtojen ominaispiirteitä, kuten Baltian maiden reittien palkkakustannusten jääminen reilusti Suomen vastaavia pienemmiksi.
Tulevaisuuden kannalta oleellisilta asioilta näyttävät tällä hetkellä Venäjän kehitys niin taloudellisesti kuin poliittisestikin, eri reittien kehittyminen ja tarvittavan transitoliikenteen määrä. Määrään vaikuttaa Venäjän kyky tuottaa tavaraa itse, sen satamakapasiteetti ja sen viennin ja tuonnin rakenne.
Kyselytutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että suomalaiset yritykset ajattelevat transitoliikenteen nykyhetkeä ja tulevaisuutta samansuuntaisesti toistensa kanssa. Tutkimuksesta ilmeni, että Itämeren alueen transitomaista Puola oli selkeästi tuntemattomin maa ja Baltian maiden suhteen vastaukset noudattelivat ennakko-odotuksia Suomea halvemmasta hintatasosta ja heikommasta palveluntasosta.