Kehontuntemusharjoitteilla toimivampaan kehon ja mielen yhteistyöhön
Salonen Marianne (2008-01-29)
Salonen Marianne
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2008-01-29
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1203505018-2
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1203505018-2
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kehontuntemusharjoittelun perusteita sekä pohtia kehon ja mielen yhteyttä. Työ toteutettiin yhteistyössä Hyvinvointipalvelutoiminnan oppimiskeskus Fysipisteen kanssa, jossa ohjattiin kehontuntemusryhmää. Kirjallisuuskatsauksessa kerrottiin kehonkuvasta, tietoisuudesta, kehon kielestä, tunteista sekä kivusta. Näiden asioiden avulla selvennettiin kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen merkitystä fysioterapiassa. Kirjallisuuskatsauksen lopussa kerrottiin, mitä eri osa-alueita kuuluu kehontuntemusharjoitteluun, ja miten niitä voi käyttää harjoittelun tukena. Työhön kuului kehontuntemusryhmän ohjaaminen Hyvinvointipalvevelutoiminnan oppimiskeskus Fysipisteessä. Ryhmään osallistui viisi työikäistä naista. Ryhmässä suoritettiin alku- ja loppumittaukset, joissa tutkittiin asentoa, rentoutumiskykyä, joustavuutta, hengitystä, jännittyneisyyttä, kehonkuvaa, voimavaroja ja terveydentilaa. Mittauksissa käytettiin Bunkanin voimavarojen arviointilomaketta, jännittyneisyyspiirrosta sekä kyselylomaketta. Alku- ja lopputestausten tarkoituksena oli selvittää ryhmäläisten kehittymistä edellä mainituilla osa-aluella sekä kehittää kehontuntemusryhmän toimintaa. Loppumittauksessa pyydettiin palautetta ja kehittämisideoita ryhmää koskien. Ryhmässä tehtiin erilaisia kehontuntemusharjoitteita, rentoutusharjoitteita, pidettiin tietoiskuja ja keskusteltiin harjoitteiden herättämistä ajatuksista ja tuntemuksista. Saatujen tulosten perusteella ryhmäläisten kehontuntemuksessa tapahtui kehitystä. Tähän viittasivat osalla ryhmäläisistä tapahtuneet tukipinta-alan laajeneminen ja siten parantunut ankkurointi, rentoutumiskyvyn paraneminen, kehonkuvan selkiintyminen, kehon tiedostamisen lisääntyminen ja hengityksen positiiviset muutokset. Myös sosiaaliset voimavarat lisääntyivät ryhmäläisillä. Kyseessä oli terveiden työikäisten ryhmä ja tutkimustulokset viittaavat siihen, että myös heillä olisi kehontuntemuksessa paljon kehitettävää. Kehontuntemusryhmä oli hyödyllinen ja ryhmäläiset olivat kiinnostuneita jatkamaan ryhmässä.