Taiteilijaidentiteetti rakentumassa: tanssipedagogi koreografisessa prosessissa
Paananen, Outi (2009-03-31)
Paananen, Outi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2009-03-31
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1242128739-1
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1242128739-1
Tiivistelmä
Petri Kekonin koreografia Rakennettu mies sai ensi iltansa 25.9.2008 Kajaanin Generaattorin lavalla. Teosta harjoiteltiin Kajaanissa vajaat seitsemän viikkoa. Opinnäytetyö kirjallinen osuus sisältää päiväkirjan prosessista sekä pedagogisen opinnäytetyön. Pedagogisessa opinnäytetyössä tutkitaa erilaisia oppimistyylejä koreografisessa prosessissa kirjoittajan kautta. Tutkimuskohteeksi kirjoittaja otti itsensä, koska tutkimus olisi käynyt liian laajaksi, jos olisi ottanut esimerkiksi koko työryhmän, neljä muuta tanssijaa ja koreografin, mukaan tutkimukseen. Muiden kokemuksia olisi myös ollut vaikea ruotia yhtä syvällisesti, kuin omiaan. Prosessin aikana keskittyminen oli siinä, millä tavoin toimitaan sosiaalisessa ryhmässä, eli olnko esimerkiksi aktiivinen osallistuja vai harkitseva tarkkailija. Toinen tutkimuskohde oli, millä aistijärjestelmällä otetaan tietoa vastaan; visuaalisella, kinesteettisellä vai auditiivisella järjestelmällä. Tutkimustuloksista selviää, että kirjoittaja on eniten visuaalinen ja harkitseva tarkkailija. Tässä prosessissa visuaalisen aistikanavan kautta oppiminen olikin etusijalla, koska koreografin tapa ohjata määrittelee pitkälle sen, kuinka prosessissa on mahdollista oppia. Opinnäytetyön loppuosassa käy ilmi, että prosessi jäi kirjoittajalle hieman vajaaksi, eikä siitä koettu saavan paljoakaan uutta tanssijuuteen. Mahdollisuus olla ammattitanssija on eri asia, kuin saada apuja siihen, kuinka kehittää itseään sellaiseksi. Enemmän ajatuksia nousi ammatista tanssinopettajana. Muun muassa, kuinka ohjata suurta ryhmää oppilaita niin, että kaikki oppilaat, oppimistapojensa erilaisuudesta huolimatta, saisivat tanssitunnista mahdollisimman paljon irti. Tanssitaiteilija ei kuitenkaan ole koskaan täysin valmis ja siksi hyväksyttävä on, ettei vielä ole oppinut kaikkia keinoja. Tanssimalla ja opettamalla tanssitaiteilija kasvaa ja kehittyy.