Luku- ja kirjoitustaidottomien aikuisten maahanmuuttajien koulutukselliset erityistarpeet : kokemuksia ja hyviä käytänteitä
Määttänen, Kirsti (2007-05-29)
Määttänen, Kirsti
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2007-05-29
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1183457353-6
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1183457353-6
Tiivistelmä
Työn tilasi Savonlinnan kaupungin sosiaalitoimisto. Sen tavoitteena oli selvittää, miten lukuja kirjoitustaidottomien aikuisten maahanmuuttajien koulutus kannattaisi järjestää. Työ toteutettiin haastattelemalla puhelimitse yhdeksää luku- ja kirjoitustaidottomien kouluttajaa eri puolilta Suomea sekä yhtä TE-keskuksen edustajaa. Alussa selvitettiin käsitteitä luku- ja kirjoitustaito ja – taidottomuus sekä luku- ja kirjoitustaidon opetuksen tavoitteita, Suomen pakolaispolitiikkaa ja pakolaisten kotoutumista yhteiskuntaamme. Haastattelujen perusteella luku- ja kirjoitustaidottomille sopiva opetusryhmä oli pieni ja homogeeninen. Sopivana opiskelupäivän pituutena pidettiin neljää tuntia ja koko koulutuksen kestona vähintään yhtä lukuvuotta. Opiskelijat tarvitsisivat erityisesti aikaa taitojensa kehittämiselle. Olisi suosittava toiminnallisia ja puhuttua kieltä kehittäviä opetusmenetelmiä. Traumaattinen tausta olisi huomioitava. Vanhemmille opiskelijoille ei pitäisi asettaa yhtä suuria tavoitteita kuin nuorille. YKI1-tason saavuttaminen ei onnistu kaikilta. Järkevämpää olisi pyrkiä arjen taitojen hallitsemiseen. Opiskelijat olivat toivoneet enemmän puhumisen opetusta. Tekemällä oppimista pidettiin mielekkäänä. Tutkittua tietoa opiskelijoiden sijoittumisesta jatkokoulutukseen ja työelämään ei ollut. Opettaja tarvitsi erityisesti oikeaa asennetta ja opetettavien erityisproblematiikan tuntemista. S2-koulutusta ei pidetty välttämättömänä. Hyvän opettajan ominaisuuksiksi mainittiin mm. luovuus, empaattisuus ja positiivisuus. Koulutuksen toivottiin muodostavan pidempiä koulutuspolkuja. Opettajat kaipasivat mm. lisäresursseja tukiopetukseen, opiskelijahuoltoa ja verkostoitumista. Opetus kannattaisi keskittää yhteen oppilaitokseen, jonka sisään rakennettaisiin 2-3 vuoden pituisia, moduuleista koostuvia yksilöllisiä koulutuspolkuja. Opiskelijoiden alkukartoitukseen ja kouluavustajiin olisi panostettava. Suunnitteluyhteistyötä oppilaitoksen, sosiaalitoimiston ja työvoimatoimiston välillä tulisi lisätä.