Sadutusta Nenonpellon päiväkodissa ja Pieksämäen seurakunnassa
Hänninen, Kaisu; Manninen, Merja (2010)
Hänninen, Kaisu
Manninen, Merja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010092913306
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010092913306
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus. Sen tavoitteena oli vertailla Nenonpellon päiväkodin lasten kertomia satuja Pieksämäen seurakunnan päiväkerhon lasten kertomiin satuihin. Tutkittiin myös sitä, kuinka paljon näissä saduissa esiintyi kristillisen kasvatuksen elementtejä.
Materiaali tutkimukseen kerättiin ryhmäsadutuksella, koska siten lapset voisivat olla anonyymejä. Sadutus oli tutkijoille melko uusi menetelmä, niinpä he halusivat oppia siitä enemmän. Sadutus on menetelmä, jossa lapsiryhmä kertoo tarinan ja aikuinen kirjoittaa sen ylös. Sen jälkeen tarina luetaan lapsille, joilla on halutessaan mahdollisuus tehdä vielä muutoksia omaan satuunsa, ja sitten satu on valmis.
Aivan aluksi etsittiin monenlaisista lähteistä kirjallista tietoa sekä sadutuksesta että uskonnollisesta kasvatuksesta teoriaosuutta varten. Tutkimuksen vaiheisiin kuuluivat sadutushetkien järjestäminen kahteen eri kertaan sekä Nenonpellon päiväkodissa että Pieksämäen seurakunnan päiväkerhojen ryhmissä. Lisäksi satujen analysointi pohtien satujen eroja ja samankaltaisuuksia oli yksi tutkimuksen vaiheista.
Tutkimus kertoi, ettei seurakunnan lasten saduissa ole sen enempää uskonnollisia elementtejä kuin päiväkoti lasten saduissa. Päiväkodin lapset kertoivat vauhdikkaampia satuja kuin seurakunnan lapset. Lisäksi seurakunnan lapset kertoivat saduissaan enemmän omista lemmikeistään kuin päiväkodin lapset. Tämän tutkimuksen materiaalin hankkiminen antoi meille enemmän pätevyyttä työskennellä lasten kanssa.
Materiaali tutkimukseen kerättiin ryhmäsadutuksella, koska siten lapset voisivat olla anonyymejä. Sadutus oli tutkijoille melko uusi menetelmä, niinpä he halusivat oppia siitä enemmän. Sadutus on menetelmä, jossa lapsiryhmä kertoo tarinan ja aikuinen kirjoittaa sen ylös. Sen jälkeen tarina luetaan lapsille, joilla on halutessaan mahdollisuus tehdä vielä muutoksia omaan satuunsa, ja sitten satu on valmis.
Aivan aluksi etsittiin monenlaisista lähteistä kirjallista tietoa sekä sadutuksesta että uskonnollisesta kasvatuksesta teoriaosuutta varten. Tutkimuksen vaiheisiin kuuluivat sadutushetkien järjestäminen kahteen eri kertaan sekä Nenonpellon päiväkodissa että Pieksämäen seurakunnan päiväkerhojen ryhmissä. Lisäksi satujen analysointi pohtien satujen eroja ja samankaltaisuuksia oli yksi tutkimuksen vaiheista.
Tutkimus kertoi, ettei seurakunnan lasten saduissa ole sen enempää uskonnollisia elementtejä kuin päiväkoti lasten saduissa. Päiväkodin lapset kertoivat vauhdikkaampia satuja kuin seurakunnan lapset. Lisäksi seurakunnan lapset kertoivat saduissaan enemmän omista lemmikeistään kuin päiväkodin lapset. Tämän tutkimuksen materiaalin hankkiminen antoi meille enemmän pätevyyttä työskennellä lasten kanssa.