Värinällä voimaa alaraajoihin - kokovartalovärinäharjoittelu ms-potilaiden alaraajojen lihasvoiman kasvattamisessa
Juntunen, Anna; Luukkonen, Elisa; Leppänen, Kaisa (2010)
Juntunen, Anna
Luukkonen, Elisa
Leppänen, Kaisa
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010101513734
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010101513734
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin MS-potilaiden alaraajojen lihasvoiman kasvua kahdeksan viikon kokovartalovärinäharjoittelujakson aikana ja sen jälkeen. Tutkimuksessa selvitettiin koehenkilöiden objektiivista lihasvoiman kasvua sekä subjektiivisia tuntemuksia alaraajojen toimintakykyyn liittyen. Lisäksi seurattiin kipua sekä muita fyysisen toimintakyvyn muutoksia.
Koeryhmä (N = 9) osallistui kahdeksan viikon interventiojaksolle, joka tapahtui kokovarta-lovärinäharjoitteluna Power Plate® -laitteella. Koehenkilöt sairastivat MS-tautia tai muuta vastaavaa diagnosoimatonta neurologista sairautta sekä olivat iältään 27 – 65 –vuotta. Mittauksia tässä tutkimuksessa oli neljä; alku-, väli-, loppu- ja jälkimittaukset. Kvantitatiivisia mittauksia olivat alku-, loppu- ja jälkimittaukset ja kvalitatiivisia mittauksia suoritettiin alku-, väli- ja loppumittauksissa. Alkumittaukset suoritettiin enintään viikko ennen interventiojakson alkua, välimittaukset neljä viikkoa intervention alkamisen jälkeen, loppumittaukset enintään viikko intervention loppumisen jälkeen ja jälkimittaukset neljä viikkoa intervention loppumisen jälkeen.
Kvantitatiiviset mittaukset koostuivat kontaktimatolla suoritetusta kevennyshypystä, joka mittaa alaraajojen ojentajalihasten maksimaalista ja räjähtävää voimantuottoa ja jalkaprässis-tä, joka mittaa alaraajojen ojentajalihasten isometristä ja maksimaalista voimantuottoa. Kvalitatiiviset mittaukset toteutettiin kyselylomakkeella, jossa kartoitettiin harjoitteluun liittyviä subjektiivisia tuntemuksia.
Tulosten tilastollinen analysointi tehtiin SPSS statistic 17.0 –ohjelmalla. Tilastollisen merkitsevyyden raja-arvona oli p < 0.05. Koehenkilöillä alaraajojen ojentajalihasten isometrinen maksimivoima kasvoi intervention aikana erittäin merkitsevästi (p < 0,001). Alaraajojen ojentajalihasten räjähtävässä voimantuotossa eli hyppykorkeudessa ei sitä vastoin tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta.
Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä otoskoon pienuuden vuoksi. Tästä syystä johtuen jatkossa tällaisessa tutkimuksessa tulisi olla määrällisesti enemmän koehenkilöitä sekä kontrolliryhmä tulosten vertailtavuuden vuoksi.
Koeryhmä (N = 9) osallistui kahdeksan viikon interventiojaksolle, joka tapahtui kokovarta-lovärinäharjoitteluna Power Plate® -laitteella. Koehenkilöt sairastivat MS-tautia tai muuta vastaavaa diagnosoimatonta neurologista sairautta sekä olivat iältään 27 – 65 –vuotta. Mittauksia tässä tutkimuksessa oli neljä; alku-, väli-, loppu- ja jälkimittaukset. Kvantitatiivisia mittauksia olivat alku-, loppu- ja jälkimittaukset ja kvalitatiivisia mittauksia suoritettiin alku-, väli- ja loppumittauksissa. Alkumittaukset suoritettiin enintään viikko ennen interventiojakson alkua, välimittaukset neljä viikkoa intervention alkamisen jälkeen, loppumittaukset enintään viikko intervention loppumisen jälkeen ja jälkimittaukset neljä viikkoa intervention loppumisen jälkeen.
Kvantitatiiviset mittaukset koostuivat kontaktimatolla suoritetusta kevennyshypystä, joka mittaa alaraajojen ojentajalihasten maksimaalista ja räjähtävää voimantuottoa ja jalkaprässis-tä, joka mittaa alaraajojen ojentajalihasten isometristä ja maksimaalista voimantuottoa. Kvalitatiiviset mittaukset toteutettiin kyselylomakkeella, jossa kartoitettiin harjoitteluun liittyviä subjektiivisia tuntemuksia.
Tulosten tilastollinen analysointi tehtiin SPSS statistic 17.0 –ohjelmalla. Tilastollisen merkitsevyyden raja-arvona oli p < 0.05. Koehenkilöillä alaraajojen ojentajalihasten isometrinen maksimivoima kasvoi intervention aikana erittäin merkitsevästi (p < 0,001). Alaraajojen ojentajalihasten räjähtävässä voimantuotossa eli hyppykorkeudessa ei sitä vastoin tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta.
Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä otoskoon pienuuden vuoksi. Tästä syystä johtuen jatkossa tällaisessa tutkimuksessa tulisi olla määrällisesti enemmän koehenkilöitä sekä kontrolliryhmä tulosten vertailtavuuden vuoksi.