Tukiviittomien merkitys lapsen kommunikoinnin pulmissa
Vento, Julia; Vallioniemi, Susanna (2010)
Vento, Julia
Vallioniemi, Susanna
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111114380
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111114380
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä merkitystä tukiviittomilla on alle kouluikäisen lapsen kommunikoinnissa sekä miten tukiviittomat vaikuttavat lapsen mahdollisuuksiin ilmaista itseään. Tavoitteena on tuoda tukiviittomat sekä niiden vaikutukset parempaan tietoisuuteen. Lisäksi tarkoituksena on korostaa lapsen itseilmaisun tärkeyttä. Vuorovaikutus ja sen merkitys sekä tukiviittomat muodostavat opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen.
Tämä opinnäytetyö on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Aineiston keruumuotona on käytetty teemahaastattelumenetelmää, joka toteutettiin tallentamalla yksilölliset teemahaastattelut nauhurilla. Aineisto koostuu kahdesta haastattelusta. Aineiston analyysi käsittelee haastatteluaineiston. Tutkimuksen luotettavuutta on lisätty kirjoittamalla auki tutkimuksen kulku mahdollisimman tarkasti ja selkeästi.
Aineistosta käy ilmi, missä määrin lapsi on pystynyt ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan ennen tukiviittomien käyttöönottoa. Myös tukiviittomien omaksumisen myötä tapahtunut muutos lapsen kommunikoinnissa sekä itsensä ilmaisemisessa tulee ilmi.
Aineiston tuloksista voidaan päätellä, että tukiviittomilla on positiivisia vaikutuksia lapsen kommunikointiin. Tukiviittomien myötä lapsen puheen tuottaminen kehittyy, tai jos lapsi ei ala puhumaan, saa lapsi tukiviittomista kommunikointikeinon. Tukiviittomien myötä lapsen kommunikointi lisääntyy, kun lapsi pystyy ilmaisemaan itseään ja tulee ymmärretyksi paremmin kuin ennen sekä häntä ympäröivät ihmiset ymmärtävät häntä aikaisempaa paremmin.
Tämä opinnäytetyö on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Aineiston keruumuotona on käytetty teemahaastattelumenetelmää, joka toteutettiin tallentamalla yksilölliset teemahaastattelut nauhurilla. Aineisto koostuu kahdesta haastattelusta. Aineiston analyysi käsittelee haastatteluaineiston. Tutkimuksen luotettavuutta on lisätty kirjoittamalla auki tutkimuksen kulku mahdollisimman tarkasti ja selkeästi.
Aineistosta käy ilmi, missä määrin lapsi on pystynyt ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan ennen tukiviittomien käyttöönottoa. Myös tukiviittomien omaksumisen myötä tapahtunut muutos lapsen kommunikoinnissa sekä itsensä ilmaisemisessa tulee ilmi.
Aineiston tuloksista voidaan päätellä, että tukiviittomilla on positiivisia vaikutuksia lapsen kommunikointiin. Tukiviittomien myötä lapsen puheen tuottaminen kehittyy, tai jos lapsi ei ala puhumaan, saa lapsi tukiviittomista kommunikointikeinon. Tukiviittomien myötä lapsen kommunikointi lisääntyy, kun lapsi pystyy ilmaisemaan itseään ja tulee ymmärretyksi paremmin kuin ennen sekä häntä ympäröivät ihmiset ymmärtävät häntä aikaisempaa paremmin.