Haitallinen harsoluminanssi : mittaaminen Glare 1.0 -ohjelmalla
Hallamaa, Tuulia; Sorri, Paula (2010)
Hallamaa, Tuulia
Sorri, Paula
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111714568
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111714568
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli mitata haitallisen harsoluminanssin normaaliarvot uudella dosentti Risto Näsäsen kehittämällä Glare 1.0 -ohjelmalla. Tuloksista muodostettiin normaaliarvokäyrä, jota verrattiin haitallista harsoluminanssia mittaavan C-Quant -mittarin normaaliarvokäyrään. Tavoitteena oli saada aikaan mahdollisimman hyvin vertailtavissa oleva normaaliarvokäyrä. Haitallinen harsoluminanssi lisääntyy iän myötä, ja mittaustulosten oletettiin vastaavan tätä oletusta.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 41 henkilöä, jotka olivat iältään 20–72-vuotiaita. Tutkimushenkilöt valittiin satunnaisesti. Alkututkimusten ja silmämikroskopian perusteella vain normaalit, terveet silmät valittiin haitallisen harsoluminanssin mittaukseen. Haitallisen harsoluminanssin määrä mitattiin yhteensä 82 silmästä. Tutkimustuloksista muodostettiin hajontakuvio sekä normaaliarvokäyrä SPSS- ja Excel-ohjelmien avulla.
Opinnäytetyön perusteella Glare 1.0 -ohjelma antaa korkeampia haitallisen harsoluminanssin arvoja verrattuna C-Quant -mittariin. Erityisesti alle 40-vuotiaiden tulokset ovat odotettua suurempia. Tutkimuksen tuloksena Glare 1.0 -ohjelmalla mitatut tulokset ovat 0.47 log(s) -arvon verran korkeampia kuin C-Quant -mittarin tulokset. Eron oletetaan johtuvan mahdollisesta akkommodaation vaikutuksesta. Mittaustulokset olivat odotettua hajanaisempia, mutta Glare 1.0 -ohjelman normaaliarvokäyrästä voidaan kuitenkin päätellä haitallisen harsoluminanssin määrän lisääntyvän ikääntyessä.
Glare 1.0 -ohjelma osoittautui toimivaksi ja helppokäyttöiseksi haitallisen harsoluminanssin mittausmenetelmäksi. Toivottavasti mittaustuloksista on hyötyä, jotta Glare 1.0 -ohjelma voidaan ottaa laajempaan käyttöön ja tietoisuus haitallisesta harsoluminanssista ja sen vaikutuksesta näkemiseen lisääntyisi.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 41 henkilöä, jotka olivat iältään 20–72-vuotiaita. Tutkimushenkilöt valittiin satunnaisesti. Alkututkimusten ja silmämikroskopian perusteella vain normaalit, terveet silmät valittiin haitallisen harsoluminanssin mittaukseen. Haitallisen harsoluminanssin määrä mitattiin yhteensä 82 silmästä. Tutkimustuloksista muodostettiin hajontakuvio sekä normaaliarvokäyrä SPSS- ja Excel-ohjelmien avulla.
Opinnäytetyön perusteella Glare 1.0 -ohjelma antaa korkeampia haitallisen harsoluminanssin arvoja verrattuna C-Quant -mittariin. Erityisesti alle 40-vuotiaiden tulokset ovat odotettua suurempia. Tutkimuksen tuloksena Glare 1.0 -ohjelmalla mitatut tulokset ovat 0.47 log(s) -arvon verran korkeampia kuin C-Quant -mittarin tulokset. Eron oletetaan johtuvan mahdollisesta akkommodaation vaikutuksesta. Mittaustulokset olivat odotettua hajanaisempia, mutta Glare 1.0 -ohjelman normaaliarvokäyrästä voidaan kuitenkin päätellä haitallisen harsoluminanssin määrän lisääntyvän ikääntyessä.
Glare 1.0 -ohjelma osoittautui toimivaksi ja helppokäyttöiseksi haitallisen harsoluminanssin mittausmenetelmäksi. Toivottavasti mittaustuloksista on hyötyä, jotta Glare 1.0 -ohjelma voidaan ottaa laajempaan käyttöön ja tietoisuus haitallisesta harsoluminanssista ja sen vaikutuksesta näkemiseen lisääntyisi.