Alle kouluikäisen lapsen vanhemmuus ja vanhemmuuden haasteet
Jonsson, Niina (2010)
Jonsson, Niina
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111814692
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111814692
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on selvitetty, millaisia tuntemuksia alle kouluikäisen lapsen vanhempana oleminen herättää aikakaudellamme. Tutkimuksen kohteena olivat myös vanhempien kokemukset työelämätahona toimineen neuvolan palveluista ja tuesta vanhemmuuteen. Myös työntekijöiden tuntemuksia työstään pikkulapsiperheiden parissa haluttiin selvittää.
Tutkimus on laadullinen ja se toteutettiin teemahaastatteluin. Haastatteluihin osallistui yhteensä seitsemän vanhempaa, kaksi terveydenhoitajaa ja neuvolan ennaltaehkäisevässä perhetyössä työskentelevä perheohjaaja.
Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat jäävänsä taka-alalle lapsen syntymän jälkeen. Tutkimuksessa selvisi myös, että terveydenhoitajina perheiden parissa työskentelevät työntekijät kokivat myös riittämättömyyttä, sillä heidän työkenttänsä neuvolassa on niin laaja-alainen. Terveydenhoitajan aika ei voi riittää lapsen hyvinvoinnin seuraamisen lisäksi myös vanhemman hyvinvoinnin syvälliseen perehtymiseen sekä raskausaikana, että synnytyksen jälkeen. Tutkimuksen kautta nousi myös esiin paljon hiljaista tietoa vanhemmuuden herättämistä tunteista. Tärkeää tietoa nousi myös esiin siitä, että mitä perheiden ongelmien takana saattaa olla ja mihin olisi hyvä puuttua. Sekä vanhemmat, että työntekijät kokivat perheohjaaja ja terveydenhoitaja- työparimahdollisuuden positiivisena mahdollisuutena, että myös vanhemmuutta pystyttäisiin tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla. Työelämätahona toiminut neuvola on juuri siirtymässä osaksi laajempaa perhekeskustoimintaa. Moniammatillinen tiimityöskentely perheen hyväksi tähtääkin juuri siihen, että perheillä olisi matala kynnys hakea ja saada apua. Tulevaisuus siis vanhemmuuden huomioimisen kannalta näyttääkin valoisalta.
Sosionomi voi kohdata työssään vanhempia toimimalla perhetyöntekijänä tai varhaiskasvatussektorilla. Täten vanhemmuuden parempi ymmärtäminen ja riittävä huomioon ottaminen on hyvin tärkeässä asemassa.
Tutkimus on laadullinen ja se toteutettiin teemahaastatteluin. Haastatteluihin osallistui yhteensä seitsemän vanhempaa, kaksi terveydenhoitajaa ja neuvolan ennaltaehkäisevässä perhetyössä työskentelevä perheohjaaja.
Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat jäävänsä taka-alalle lapsen syntymän jälkeen. Tutkimuksessa selvisi myös, että terveydenhoitajina perheiden parissa työskentelevät työntekijät kokivat myös riittämättömyyttä, sillä heidän työkenttänsä neuvolassa on niin laaja-alainen. Terveydenhoitajan aika ei voi riittää lapsen hyvinvoinnin seuraamisen lisäksi myös vanhemman hyvinvoinnin syvälliseen perehtymiseen sekä raskausaikana, että synnytyksen jälkeen. Tutkimuksen kautta nousi myös esiin paljon hiljaista tietoa vanhemmuuden herättämistä tunteista. Tärkeää tietoa nousi myös esiin siitä, että mitä perheiden ongelmien takana saattaa olla ja mihin olisi hyvä puuttua. Sekä vanhemmat, että työntekijät kokivat perheohjaaja ja terveydenhoitaja- työparimahdollisuuden positiivisena mahdollisuutena, että myös vanhemmuutta pystyttäisiin tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla. Työelämätahona toiminut neuvola on juuri siirtymässä osaksi laajempaa perhekeskustoimintaa. Moniammatillinen tiimityöskentely perheen hyväksi tähtääkin juuri siihen, että perheillä olisi matala kynnys hakea ja saada apua. Tulevaisuus siis vanhemmuuden huomioimisen kannalta näyttääkin valoisalta.
Sosionomi voi kohdata työssään vanhempia toimimalla perhetyöntekijänä tai varhaiskasvatussektorilla. Täten vanhemmuuden parempi ymmärtäminen ja riittävä huomioon ottaminen on hyvin tärkeässä asemassa.