Työelämäkokemuksen hyödyntäminen koulutuksessa : Ammatillisen opettajankoulutuksen, palveluliiketoiminnan ja terveyden edistämisen koulutusohjelmien ristiinarviointiraportit
Editoija
Janatuinen, Tero
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111914747
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111914747
Tiivistelmä
Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) laadunvarmistusjärjestelmään
kuuluu yhtenä tärkeänä osana koulutusohjelmien ristiinarviointi, jossa
hyödynnetään eri alojen asiantuntemusta koulutuksen kehitystyössä. Jokaista
arviointia varten kootaan monialainen arviointiryhmä, joka laatii
myös julkaistavan raportin tekemästään arvioinnista. Näin ristiinarviointi
on myös sisäinen yhteisöllinen oppimismenetelmä, jossa hyviä käytäntöjä
ja kehittämisvirikkeitä siirtyy yhteiseen käyttöön.
Syksystä 2008 alkaen on tehty myös ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
ristiinarviointeja. Tässä julkaisussa raportoidaan kaksi ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon ristiinarviointia sekä ammatillisen
opettajankoulutuksen ristiinarviointi. Syksyllä 2008 arvioitiin palveluliiketoiminnan
koulutusohjelma matkailu-, ravitsemis- ja talousalalta ja
keväällä 2009 terveyden edistämisen koulutusohjelma sosiaali- ja terveysalalta
sekä ammatillinen opettajankoulutus. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
selkeä vahvuus on niiden läheinen yhteys työelämään.
Tarve koulutusohjelmille on selkeästi lähtöisin työelämästä ja opiskelijat
tuovat työelämäkokemuksensa mukaan koulutukseen. Ylempien AMKtutkintojen
haaste on tunnettuuden lisääminen ja aseman vakiinnuttaminen
työelämässä. Myös ammatillisessa opettajankoulutuksessa korostuu
työelämän kehittämistarpeiden yhdistäminen osaksi opintoja.
Ammatillisen opettajankoulutuksen henkilöstöllä on keskusteleva
toimintakulttuuri ja yhteinen näkemys tavoitteista. Henkilöstö osallistuu
kehittämiseen laajamittaisesti ja myös opiskelijoiden palautetta kuunnellaan.
Opettajankoulutuksen taustalla on alueelliselta kansainväliselle
tasolle yltävä monipuolinen yhteistyöverkosto. Opettajat osallistuvat aktiivisesti myös T&K-työhön. Opiskelijoiden opettajuuden yksilöllistä
kehittymistä tuetaan monipuolisesti. Sitä tukee HOPS-prosessi, toimivat
aiemmin hankitun osaamisen tunnistamis- ja tunnustamiskäytänteet,
itse- ja vertaisarviointi, opiskelijoiden kokoama portfolio sekä sähköinen
opiskelijan käsikirja. Osaamisen arvioinnin työkalut sekä sähköinen
opiskelijan käsikirja ovatkin hyviä käytänteitä, joita voitaisiin soveltaa
JAMKissa laajemmin.
Ammatillisella opettajankoulutuksella olisi mahdollisuus painopisteen
suuntaamiseen enemmän työelämässä vaadittavan ohjaus- ja koulutusosaamisen
kehittämiseen sekä kansainvälisen koulutuksen kehittämiseen
ja tuotteistamiseen. Lisäksi opettajankoulutuksen tukea pedagogiseen
kehittämiseen voisi hyödyntää JAMKissa nykyistä enemmän. Erityisesti
konsultointiprosesseja pedagogisten käytäntöjen kehittämiseksi voitaisiin
toteuttaa yksiköissä. Lisäksi opiskelijoiden ohjausta voitaisiin terävöittää
siten, että opiskelijan oppimisprosessi on alusta alkaen tehokas. Työtä
oppimisen esteiden vähentämiseksi ja tietoverkkojen tarkoituksenmukaiseksi
soveltamiseksi tulee myös jatkaa ja opetusharjoittelun ohjaavien
opettajien perehdyttämistä parantaa.
Palveluliiketoiminnan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa
koulutusohjelmassa opintojen yhdistäminen opiskelijan omaan
työhön on onnistunut hyvin. Oppiminen pohjautuu pääosin työelämään
kohdistuviin oppimistehtäviin ja koulutusohjelmassa on myös hyödynnetty
monipuolisesti eri alojen asiantuntijoita. Lisäksi koulutusohjelmassa
on vahva HOPS-kulttuuri ja koulutus on pystytty toteuttamaan yksilöllisillä
ja joustavilla toteutustavoilla.
Koulutusohjelma vastaa opiskelijoiden tarpeisiin, mutta työelämä
voisi osallistua systemaattisemminkin koulutuksen kehittämiseen. Myös
opiskelijoiden ohjaus työpaikalla vaatii kehittämistä. Palveluliiketoiminnan
toimintaympäristö on kansainvälinen, mutta näkemys kansainvälistymisestä
ei ole koulutusohjelmassa täysin selkeä. Jatkuvan kehittämisen
kannalta olisi lisäksi tärkeää, että koulutusohjelman parissa työskentelee
riittävästi kehittämiseen omistautunutta henkilöstöä, sillä ydintiimi on
ollut melko pieni. Koulutusohjelmassa on myös tarpeen kehittää oppimistehtäviä
ja HOPSia koskevaa palautteenantoa välittömämpään suuntaan,
koska molemmilla on keskeinen rooli koulutuksen toteutuksessa. Muita
kehittämiskohteita ovat lähijaksojen toteutuksen ja sisällön tehostaminen.
Terveyden edistämisen koulutusohjelmaa voidaan pitää kokonaisuudessaan
vahvana ja jatkuvasti kehittyvänä. Koulutusohjelma on muuntautumiskykyinen
ja se on toiminut työelämän tarpeita ennakoiden, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että suuntautumisvaihtoehtoja on vaihdettu tarvittaessa.
Koulutusohjelma on toiminut myös uusien koulutusohjelmien
”hautomona”. Koulutusohjelman toisena selvänä vahvuutena erottuu
asiantunteva ja aktiivinen henkilöstö, mistä myös opiskelijat antavat kiitosta.
Opintojaksoja räätälöidään opiskelijoiden toiveiden ja kompetenssikartoitusten
pohjalta ja lisäksi opiskelijat ohjaavat ja opettavat myös
toisiaan. Koulutusohjelmassa korostuukin asiantuntijuuden jakaminen, ja
opiskelija oppii näkemään toimintansa osana laajempaa kokonaisuutta.
Koulutusohjelmassa viedään yhteisesti sovitut periaatteet osaksi käytäntöä.
Kokonaisuutena pedagogisia periaatteita voidaan pitää selkeinä.
Osaamistarpeiden ennakoinnissa pyritään olemaan työelämää edellä, ja
koulutusohjelma on onnistunut tuottamaan työelämälle uutta osaamista.
Terveyden edistämisen koulutusohjelman toiminnasta on löydettävissä
myös useampia hyviä käytänteitä. Opetuksen sisältöjä on räätälöity
SWOT-analyysin avulla tehtyjen opiskelijoiden kompetenssikartoitusten
pohjalta. Käytäntö toimii hyvin erityisesti pienryhmien kanssa. Opiskelijoiden
osaamista on tuotu esille julkaisutoiminnan avulla, josta esimerkkinä
ovat alan konferensseihin tehdyt abstraktit ja posterit. Kolmantena
käytänteenä voidaan mainita aikuisopiskelijoiden kansainvälistymistä
edistävät lyhyet kansainväliset intensiivikurssit.
Terveyden edistämisen koulutusohjelman tulisi edelleen vahvistaa
kansainvälisyyden integroimista osaksi opintoja. Aikuisopiskelijoiden
on usein vaikea lähteä vaihtoon, mutta kansainvälisyyttä voidaan lisätä
esimerkiksi käyttämällä enemmän vierailevia opettajia. Toinen kehittämiskohde
on opintojen valinnaisuuden kehittäminen, sillä aikuisopiskelijoilla
on keskenään hyvin erilaista osaamista ja tavoitteita. Tässä
voitaisiin hyödyntää nykyistä laajempaa yhteistyötä sekä tehokkaampaa
tiedottamista valinnanmahdollisuuksista. Opiskelijoiden osaamista ja
työkokemusta voitaisiin hyödyntää aktiivisemmin T&K-toiminnassa.
Yhdeksi kehittämiskohteeksi nostettiin yrittäjyyden roolin lisääminen
koulutusohjelmassa. Esimerkiksi yksityisen sektorin roolia yhteistyössä
voitaisiin lisätä. Lisäksi koulutusohjelman toivotaan selkiyttävän opettajien
keskinäistä vastuunjakoa ja yhtenäistävän käytäntöjään mm. ohjauksen,
arvioinnin ja palautteenkäsittelyn osalta.
Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tunnettavuuden lisääminen
on keskeinen esiin nostettu ehdotus tukipalvelujen ja ammattikorkeakoulun
toiminnan kehittämiseksi. Työelämässä ei vielä riittävästi tunneta
tutkinnon tuottamaa osaamista ja sitä, että tutkinto vastaa tasoltaan yliopistossa
suoritettua maisterin tutkintoa. Markkinoinnin vahvistaminen tukisi myös ammatillisen opettajankoulutuksen profi ilin kirkastamista.
Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen haaste on koulutuksen suhde
ammattikorkeakoulun T&K-toimintaan. Opiskelijoiden osaamista ja
esimerkiksi opinnäytetöitä voitaisiin hyödyntää enemmän T&K-toiminnassa.
Yhteyden löytyminen edistäisi myös maisteritasoisen koulutuksen
laadun varmistamista. Myös ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
kansainvälistymisen tavoitteet ja toimintamuodot on tarpeen selkeyttää.
Ammatillinen opettajankorkeakoulu hyötyisi tiiviimmästä yhteistyöstä
JAMKin opiskelijapalveluiden kanssa erityisesti opiskelijavalintaprosessissa.
Ammatillisen opettajakorkeakoulun kilpailukyvylle on tärkeää,
että virtuaalisten sovellusten kokeilu ja käyttö ammattikorkeakoulun
järjestelmissä olisi nopeammin ja joustavammin mahdollista. Aikaa
ideasta toteutukseen tulee lyhentää merkittävästi. Tämä hyödyttäisi koko
Jyväskylän ammattikorkeakoulun virtuaalipedagogiikan kehittämistä.
kuuluu yhtenä tärkeänä osana koulutusohjelmien ristiinarviointi, jossa
hyödynnetään eri alojen asiantuntemusta koulutuksen kehitystyössä. Jokaista
arviointia varten kootaan monialainen arviointiryhmä, joka laatii
myös julkaistavan raportin tekemästään arvioinnista. Näin ristiinarviointi
on myös sisäinen yhteisöllinen oppimismenetelmä, jossa hyviä käytäntöjä
ja kehittämisvirikkeitä siirtyy yhteiseen käyttöön.
Syksystä 2008 alkaen on tehty myös ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
ristiinarviointeja. Tässä julkaisussa raportoidaan kaksi ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon ristiinarviointia sekä ammatillisen
opettajankoulutuksen ristiinarviointi. Syksyllä 2008 arvioitiin palveluliiketoiminnan
koulutusohjelma matkailu-, ravitsemis- ja talousalalta ja
keväällä 2009 terveyden edistämisen koulutusohjelma sosiaali- ja terveysalalta
sekä ammatillinen opettajankoulutus. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
selkeä vahvuus on niiden läheinen yhteys työelämään.
Tarve koulutusohjelmille on selkeästi lähtöisin työelämästä ja opiskelijat
tuovat työelämäkokemuksensa mukaan koulutukseen. Ylempien AMKtutkintojen
haaste on tunnettuuden lisääminen ja aseman vakiinnuttaminen
työelämässä. Myös ammatillisessa opettajankoulutuksessa korostuu
työelämän kehittämistarpeiden yhdistäminen osaksi opintoja.
Ammatillisen opettajankoulutuksen henkilöstöllä on keskusteleva
toimintakulttuuri ja yhteinen näkemys tavoitteista. Henkilöstö osallistuu
kehittämiseen laajamittaisesti ja myös opiskelijoiden palautetta kuunnellaan.
Opettajankoulutuksen taustalla on alueelliselta kansainväliselle
tasolle yltävä monipuolinen yhteistyöverkosto. Opettajat osallistuvat aktiivisesti myös T&K-työhön. Opiskelijoiden opettajuuden yksilöllistä
kehittymistä tuetaan monipuolisesti. Sitä tukee HOPS-prosessi, toimivat
aiemmin hankitun osaamisen tunnistamis- ja tunnustamiskäytänteet,
itse- ja vertaisarviointi, opiskelijoiden kokoama portfolio sekä sähköinen
opiskelijan käsikirja. Osaamisen arvioinnin työkalut sekä sähköinen
opiskelijan käsikirja ovatkin hyviä käytänteitä, joita voitaisiin soveltaa
JAMKissa laajemmin.
Ammatillisella opettajankoulutuksella olisi mahdollisuus painopisteen
suuntaamiseen enemmän työelämässä vaadittavan ohjaus- ja koulutusosaamisen
kehittämiseen sekä kansainvälisen koulutuksen kehittämiseen
ja tuotteistamiseen. Lisäksi opettajankoulutuksen tukea pedagogiseen
kehittämiseen voisi hyödyntää JAMKissa nykyistä enemmän. Erityisesti
konsultointiprosesseja pedagogisten käytäntöjen kehittämiseksi voitaisiin
toteuttaa yksiköissä. Lisäksi opiskelijoiden ohjausta voitaisiin terävöittää
siten, että opiskelijan oppimisprosessi on alusta alkaen tehokas. Työtä
oppimisen esteiden vähentämiseksi ja tietoverkkojen tarkoituksenmukaiseksi
soveltamiseksi tulee myös jatkaa ja opetusharjoittelun ohjaavien
opettajien perehdyttämistä parantaa.
Palveluliiketoiminnan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa
koulutusohjelmassa opintojen yhdistäminen opiskelijan omaan
työhön on onnistunut hyvin. Oppiminen pohjautuu pääosin työelämään
kohdistuviin oppimistehtäviin ja koulutusohjelmassa on myös hyödynnetty
monipuolisesti eri alojen asiantuntijoita. Lisäksi koulutusohjelmassa
on vahva HOPS-kulttuuri ja koulutus on pystytty toteuttamaan yksilöllisillä
ja joustavilla toteutustavoilla.
Koulutusohjelma vastaa opiskelijoiden tarpeisiin, mutta työelämä
voisi osallistua systemaattisemminkin koulutuksen kehittämiseen. Myös
opiskelijoiden ohjaus työpaikalla vaatii kehittämistä. Palveluliiketoiminnan
toimintaympäristö on kansainvälinen, mutta näkemys kansainvälistymisestä
ei ole koulutusohjelmassa täysin selkeä. Jatkuvan kehittämisen
kannalta olisi lisäksi tärkeää, että koulutusohjelman parissa työskentelee
riittävästi kehittämiseen omistautunutta henkilöstöä, sillä ydintiimi on
ollut melko pieni. Koulutusohjelmassa on myös tarpeen kehittää oppimistehtäviä
ja HOPSia koskevaa palautteenantoa välittömämpään suuntaan,
koska molemmilla on keskeinen rooli koulutuksen toteutuksessa. Muita
kehittämiskohteita ovat lähijaksojen toteutuksen ja sisällön tehostaminen.
Terveyden edistämisen koulutusohjelmaa voidaan pitää kokonaisuudessaan
vahvana ja jatkuvasti kehittyvänä. Koulutusohjelma on muuntautumiskykyinen
ja se on toiminut työelämän tarpeita ennakoiden, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että suuntautumisvaihtoehtoja on vaihdettu tarvittaessa.
Koulutusohjelma on toiminut myös uusien koulutusohjelmien
”hautomona”. Koulutusohjelman toisena selvänä vahvuutena erottuu
asiantunteva ja aktiivinen henkilöstö, mistä myös opiskelijat antavat kiitosta.
Opintojaksoja räätälöidään opiskelijoiden toiveiden ja kompetenssikartoitusten
pohjalta ja lisäksi opiskelijat ohjaavat ja opettavat myös
toisiaan. Koulutusohjelmassa korostuukin asiantuntijuuden jakaminen, ja
opiskelija oppii näkemään toimintansa osana laajempaa kokonaisuutta.
Koulutusohjelmassa viedään yhteisesti sovitut periaatteet osaksi käytäntöä.
Kokonaisuutena pedagogisia periaatteita voidaan pitää selkeinä.
Osaamistarpeiden ennakoinnissa pyritään olemaan työelämää edellä, ja
koulutusohjelma on onnistunut tuottamaan työelämälle uutta osaamista.
Terveyden edistämisen koulutusohjelman toiminnasta on löydettävissä
myös useampia hyviä käytänteitä. Opetuksen sisältöjä on räätälöity
SWOT-analyysin avulla tehtyjen opiskelijoiden kompetenssikartoitusten
pohjalta. Käytäntö toimii hyvin erityisesti pienryhmien kanssa. Opiskelijoiden
osaamista on tuotu esille julkaisutoiminnan avulla, josta esimerkkinä
ovat alan konferensseihin tehdyt abstraktit ja posterit. Kolmantena
käytänteenä voidaan mainita aikuisopiskelijoiden kansainvälistymistä
edistävät lyhyet kansainväliset intensiivikurssit.
Terveyden edistämisen koulutusohjelman tulisi edelleen vahvistaa
kansainvälisyyden integroimista osaksi opintoja. Aikuisopiskelijoiden
on usein vaikea lähteä vaihtoon, mutta kansainvälisyyttä voidaan lisätä
esimerkiksi käyttämällä enemmän vierailevia opettajia. Toinen kehittämiskohde
on opintojen valinnaisuuden kehittäminen, sillä aikuisopiskelijoilla
on keskenään hyvin erilaista osaamista ja tavoitteita. Tässä
voitaisiin hyödyntää nykyistä laajempaa yhteistyötä sekä tehokkaampaa
tiedottamista valinnanmahdollisuuksista. Opiskelijoiden osaamista ja
työkokemusta voitaisiin hyödyntää aktiivisemmin T&K-toiminnassa.
Yhdeksi kehittämiskohteeksi nostettiin yrittäjyyden roolin lisääminen
koulutusohjelmassa. Esimerkiksi yksityisen sektorin roolia yhteistyössä
voitaisiin lisätä. Lisäksi koulutusohjelman toivotaan selkiyttävän opettajien
keskinäistä vastuunjakoa ja yhtenäistävän käytäntöjään mm. ohjauksen,
arvioinnin ja palautteenkäsittelyn osalta.
Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tunnettavuuden lisääminen
on keskeinen esiin nostettu ehdotus tukipalvelujen ja ammattikorkeakoulun
toiminnan kehittämiseksi. Työelämässä ei vielä riittävästi tunneta
tutkinnon tuottamaa osaamista ja sitä, että tutkinto vastaa tasoltaan yliopistossa
suoritettua maisterin tutkintoa. Markkinoinnin vahvistaminen tukisi myös ammatillisen opettajankoulutuksen profi ilin kirkastamista.
Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen haaste on koulutuksen suhde
ammattikorkeakoulun T&K-toimintaan. Opiskelijoiden osaamista ja
esimerkiksi opinnäytetöitä voitaisiin hyödyntää enemmän T&K-toiminnassa.
Yhteyden löytyminen edistäisi myös maisteritasoisen koulutuksen
laadun varmistamista. Myös ylempien ammattikorkeakoulututkintojen
kansainvälistymisen tavoitteet ja toimintamuodot on tarpeen selkeyttää.
Ammatillinen opettajankorkeakoulu hyötyisi tiiviimmästä yhteistyöstä
JAMKin opiskelijapalveluiden kanssa erityisesti opiskelijavalintaprosessissa.
Ammatillisen opettajakorkeakoulun kilpailukyvylle on tärkeää,
että virtuaalisten sovellusten kokeilu ja käyttö ammattikorkeakoulun
järjestelmissä olisi nopeammin ja joustavammin mahdollista. Aikaa
ideasta toteutukseen tulee lyhentää merkittävästi. Tämä hyödyttäisi koko
Jyväskylän ammattikorkeakoulun virtuaalipedagogiikan kehittämistä.